Luottamus hyvä, mutta valvonta parempi

Lakien noudattamista ei ole jätetty pelkästään  viranomaisten oman huolellisuuden varaan vaan kaikkea julkista toimintaa myös valvotaan tarkasti.

Maassamme on mittava määrä viranomaisia ja virkamiehiä, joiden tehtävänä on varmistaa ja valvoa, että viranomaistoiminta kaikilta osin sujuu pykälien mukaan. Meillä on oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies apulaisineen, tiedusteluvalvonta-, tietosuoja-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja lapsiasiavaltuutetut sekä runsaslukuinen rypäs potilas- ja sosiaaliasiamiehiä. Valtion rahankäyttöä valvoo valtiontalouden tarkastusvirasto ja kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoo julkisten hankintojen perään. Ihmisoikeuskeskus asiantuntijavirastona pitää silmällä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Näiden valvontaviranomaisten lisäksi virastoilla, kuten Puolustusvoimillakin, on vielä omat tarkastuselimensä.

Laajasta laillisuuden valvonnan kirjosta huolimatta on kansainvälisestikin herännyt huoli siitä, että laillisuuden tarkkailuun jää katveita, johon valvova silmä ei vielä näe. Asiantilan korjaamiseksi Euroopan unioni on säätänyt näinä päivinä Suomessakin voimaan saatettavan direktiivin, jonka mukaisesti yksityisten ja julkisten toimijoiden on otettava käyttöön sisäiset ilmoituskanavat laittomuuksien ilmoittamista varten. Puolustusvoimat lähti asian suhteen liikkeelle heti, kun se sai vihiä tästä velvoitteesta – direktiivin mukainen laillisuusvalvontakanava otettiin sotaväessä käyttöön jo lokakuun alussa.

Kanava on maailmanmittapuussakin valvonnan tehostamisen välineenä huippukeksintö. Se on kustannustehokas ja kattava. Puolustusvoimissakin jokaisen työntekijän silmät ja korvat on nyt saatu valjastettua väärinkäytösten paljastamiseen. Pohjois-Koreassa asukkaita valvovat korttelikomiteat ilmiantajineen häviävät tehokkuudessaan 6 – 0 tälle megainnovaatiolle.

On vaikeaa kuvitella, että laillisuusvalvontakanavan käyttöönoton jälkeen tarkkailussa päästäisiin vieläkin pidemmälle. Mahdotonta tosin tämäkään ei ole – onhan atomitkin kyetty halkaisemaan ja ihmisen dna kartoittamaan. Ratkaisu voisi löytyä siten, että esimiesten ja työtoverien toimien tarkkailun lisäksi työntekijälle sälytettäisiin omavalvontavelvollisuus, jolloin syynäyksessä päästäisiin jokaisen korvien väliin. Tähän saattaisi kuitenkin liittyä riskejä, jos omavalvonta edellyttäisi raportointivelvollisuutta – voisi syntyä eturistiriitoja, jotka voisivat laukaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

Jätetään nämä laillisuusvalvonnan jatkokehitysvisiot vielä itämään ja pohditaan sitä, mitä hyötyä käyttöönotettu laillisuuskanava Puolustusvoimien henkilöstölle tuottaa. Lähestytään asiaa lyhyen johdannon siivittämänä. Työhyvinvoinnin varmistamiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä. Yhdeksi tehokkaimmaksi toimeksi on muodostunut varhainen puuttuminen työntekijän orastaviin ongelmiin. Sittemmin tätä proseduuria on ryhdytty kutsumaan varhaiseksi välittämiseksi, ja sitähän se on – tukea toverille huonoista tavoista irti pääsemiseksi.

Laillisuusvalvontakanavakin voidaan nähdä tietyllä tavalla varhaisen välittämisen välineenä. Mahdollistaahan se virkamiehen rikoskierteen katkaisemisen ennen kuin kehno käyttäytyminen muuttuu tavaksi. Kanavaa käyttäen pienikin rike tai epäily sellaisesta voidaan nopeasti ja kätevästi saattaa asianmukaiseen tutkintaan. Pelkästään luupin alle joutuminen ennalta ehkäisee epätoivottua käyttäytymistä. Ja tämähän on sekä Puolustusvoimien että virkamiehen etu.

Aivan liian harvoin tulee annettua myönteistä palautetta Euroopan unionille ja sen toimielimille. Nyt siihen on todella syytä. Iso rispekti sinne Rysseliin ja kiitos kanavasta!