Neuvottelutoiminta ei perustu arvailuun

Virastokohtaisten neuvotteluiden lisäksi  Aliupseeriliiton neuvottelijoiden käsissä ovat kriisinhallinnan palkkausten kehittäminen sekä Naton komento- ja johtorakenteen tehtävien palvelussuhteiden ehtojen kokonaisuus. Työelämän muutoksiin vaikutetaan sopimusneuvotteluiden lisäksi lainsäädäntövalmistelun lausuntojen kautta. Onnistunut vaikuttaminen vaatii työelämän tuntemusta, laadukasta valmistautumista sekä tulevaisuuteen tähtäävää visiota, ei arvailua.

Neuvottelutoiminta on jatkuva prosessi, josta on tunnistettavissa kolme eri vaihetta; valmistautuminen, neuvottelu ja sopimustulosten jalkauttaminen.

Valmistautumiseen kuuluu työelämän realistisen tilannekuvan muodostaminen pitkällä aikavälillä. Luottamusmiesorganisaatio toimii jatkuvan tilannekuvan muodostamisen keskiössä, sillä luottamusmiehet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa työntekijöiden ja työnantajan edustajien kanssa. Luottamusmiesten kautta neuvottelijoille välittyy tieto työelämän muutostarpeista. Aliupseeriliiton jäsenyhdistykset tuottavat myös tärkeää tietoa tekemällä esityksiä neuvottelutavoitteista. Näistä esityksistä keräämme mahdollisimman tehokkaasti työelämän laatuun vaikuttavia näkemyksiä. Valmistautumisvaiheessa luodaan käytettävistä olevista tiedoista erilaisia vaihtoehtoja ja määritellään neuvotteluille asetettavat tavoittet. Aina on muistettava, ettei kaikkea saada kerralla kuntoon sekä osa vuosien varrella esitetyistä tavoitteista on saattanut menettää merkityksensä palvelussuhteen ehtojen muuten kehittyessä.

Neuvotteluvaiheessa määritellään Valtiovarainministeriön antamilla neuvottelumääräyksillä raamit niin taloudellisten mahdollisuuksien kuin neuvotteluaikataulujen suhteen. Taloudelliset rajat antavat perustan sille, mistä voidaan neuvotella. Tämä on tärkeä muistaa, sillä neuvottelutuloksilla on yleensä kustannusvaikutuksia. Neuvotteluissa työnantaja ja järjestöt käyvät keskustelua aluksi yleisellä tasolla omista havainnoistaan työelämästä ja todetuista ongelmakohdista. Neuvotteluiden edetessä mukaan tulevat tarkemmat esitykset molemmilta osapuolilta ja esityksiä haastetaan perustellusti molemmilta neuvottelupuolilta. Neuvotteluiden viimeisessä vaiheessa lasketaan myös tarkkoja kustannusvaikutuksia, jonka perustella voidaan lopulta päättää mitä hyväksytään neuvottelutulokseen ja mikä on neuvottelutuloksen kustannusvaikutus. Neuvottelu tulos on aina hyvien perusteluiden jälkeinen kompromissi. Neuvotteluita seuraa toimeenpano ja jälkivaikutusten arviointi sekä uusi valmistautuminen.

Sopimustulosten toimeenpanon jalkauttaminen on tärkeää.  Usein vain neuvottelijoilla on tiedossa, miten sopimusmuutosta on valmisteltu ja mitä sopimustekstien taustoista on keskusteltu. Työelämässä on erittäin tärkeää, että sopimusmuutokset ja niiden tavoiteteet ymmärretään oikein. On myös muistettava, että sopimusmuutokset eivät aina johda välittömästi haluttuun lopputulokseen. Sopimusmuutosten vaikutusten arvioinnin on oltava jatkuvaa. Luottamusmiesorganisaatio on keskiössä tässä jalkauttamis- ja raportointityössä. Luottamusmiesten aktiivinen osallistuminen koulutustapahtumiin sopimusmuutosten jälkeen mahdollistaa myös heille parhaat edellytykset uusien tulkintojen jalkauttamiseen ja vaikutusten seurantaan.

Onnistuneen neuvottelutuloksen saavuttaminen vaatii aina kompromisseja neuvotteluosapuolilta. Osapuolten on myös yhteisesti tunnistettava työelämän haasteet ja tehtävien ratkaisujen vaikutus niihin. Työelämän ja työmarkkinoiden tuntemus sekä jäsenkentän tuntemus auttavat aikaa kestävien sopimusten tekemiseen. Joukko-osasto- ja työpistevierailuilla rakennetaan ja muodostetaan oikea tilannekuva työelämän sääntöjen muutostarpeista. Ratkaisuja ei tehdä yhden tapaamisen perusteella vaan se muodostuu kerätyn tiedon kokonaisuudesta.

Parhaimmillaan sopimusneuvotteluissa pystytään luomaan pitkän aikavälin kehittämisohjelmia yhteisellä tahtotilalla. Työelämälähtöisellä kehittämisellä saavutetaan myös parhaiten työntekijöiden hyväksyntä ja sitoutuneisuus työnantajaan pitkällä aikavälillä.