Varusmiehet kaipaavat ylellisempää varustustusta

Lehden uutista laajennettiin haastattelemalla armeijatavaraa myyvän Varustelekan toimitusjohtajaa Jari Lainetta, jonka mukaan heidän kaupassaan havaitaan aina pieni piikki myynnissä, kun uudet saapumiserät aloittavat.

”Suomalainen sotilas on aina ottanut omiakin varusteita mukaansa. Suosituimmat tuotteet varusmiehille ovat alusvaatteet, sukat, pohjalliset, hanskat ja yleistyökalut. Jääkäripuukkoa myydään vuodessa yli 5000 kappaletta ja niistä osa menee alokkaille,” luetteli Laine lehdessä. Eikä tässä vielä kaikki! Toimitusjohtajan mukaan varusmiehet ostavat aseenpuhdistusvälineitä ja parempia taistelukäyttöön sopivia hansikkaita sekä juomarakkoja ja täydentäviä taskuja taisteluvarustukseen.

Mitä kummaa – eikö kruunu pidäkään tytöistään ja pojistaan enää riittävää huolta? Onko Puolustusvoimien varustus taantunut talvisotaa edeltäneelle malli Cajanderin tasolle? Vain kokardi otsaan ja sitten kovaa kyytiä kovapanosammuntoihin. Omat alusvaatteet ovat vielä ymmärrettävä lisä sotaväen suomaan sotisopaan, mutta aseenpuhdistusvälineiden ja taisteluhansikkaiden hankinnat kuulostavat jo huolestuttavalta.

Sotilaiden varustuksen täydentämiseen omilla vermeillä varauduttiin vielä kauan sotien jälkeenkin. Sotilaspassissa oli ainakin 1980-luvulle saakka pitkä lista varusteista, jotka asevelvollisen piti ottaa mukaan liikekannallepanokäskyn saatuaan. Matkaan tuli ottaa muun muassa jalkarättejä, turkki tai pomppa, ompeluvälineet, ruoka-astia, kompassi ja kiikari sekä miesten polkupyörä välineineen sekä talvella lisäksi sukset sauvoineen.

Nykyään palvelukseen astuville varusmiehille viestitetään, että rannekellon, puukon ja otsalampun varaaminen mukaan voi olla hyödyllistä. Lista on lyhyt – ehkä armeijan varustus ei sittenkään ole romahtanut aivan menneiden vuosikymmenien tasolle. Kyse saattaa olla enemmän nykynuorison mukavuudenhalusta, mihin Helsingin Sanomien jutussakin viitattiin. Retkeilyn rentoutta parantavat ulkoiluvaatteet ja -välineet kehittyvät kovaa vauhtia, mutta armeijan varustusta ei pystytä uudistamaan samaan tahtiin.

Monenlaisille siviilituotteille on siksi ymmärrettävä tilaus. Muinaisessa mainoksessa kasarmin lattiaa puunannut Vesa-Matti Loiri markkinoi tuttua pesuainetta sloganilla: ”Ei tää jynssääminen niin kauheeta oo, kun on äidin antamat aineet.” Nyt sotilas saattaa sanoa vastaavasti, ”ettei tämä ryynääminen niin kamalaa ole, kun on äidin kustantamat kuteet.” Kuivat ja lämpimät vaatteet tekevät maastossa möyrimisen siedettäväksi.

Vaatetuksen lisäksi myös pienet ylellisyydet voivat nostaa mielialaa metsässä ja vahvistaa palvelusmotivaatiota. Yksi varmimmista tunnelman kohottajista on kautta aikain ollut kuusen kupeessa kulautettu kuppi kuumaa kahvia.

Aikanaan kranaatinheittimistön asemaanmenoharjoitteluun kuului olennaisena osana tuliasemakahvin keittäminen. Tulijoukkue ei ollut ampumavalmis ennen kuin tulilla tummuneesta nokisesta pakista kantautui houkutteleva sumpin tuoksu. Äksiisissä ainetta ei aina ehditty nauttimaan, vaan liemi viskattiin pois. Kahvinporot jätettiin pakin pohjalle ja seuraavassa asemassa laitettiin niiden päälle lunta sulamaan uuden satsin saamiseksi.

Nykyvarusmiehet eivät tietenkään tällaiseen tuotokseen koskisi. Jo äidinmaidosta vieroittumisen jälkeen nuoret ovat tottuneet laadukkaisiin kahvijuomiin kuten espressoon ja cappuccinoon ja latteen. Nykyään näistä ei tarvitse luopua sotaväen harjoituksissakaan. Ulkoilijoiden internetfoorumi Relaa.com on testannut puskabaristoille parhaat keittimet. Kiitosmainintoja kahmi erityisesti vertailun teknisin erikoislaite Handpresso, joka testin mukaan soveltuu laadukkaan espresson valmistamiseen maastossa. Sen käyttökin on helppoa: Ensin laitteeseen pumpataan 16 barin paine, minkä jälkeen siihen kaadetaan kuuma vesi ja asetetaan kahvinappi paikoilleen. Sitten vain painetaan nappia ja suhautetaan kuppiin hieno espresso cremoineen kaikkineen.

Kyllä ei ennen ollut kaikki paremmin!