Kaikkia tarvitaan sotiemme veteraanien perinnetyössä

Tammenlehvän Perinneliitto ja Suomen Sotaveteraaniliiton käynnistivät vuonna 2011 sotiemme veteraanien perinnetyötä koskevan tulevaisuussuunnittelun. Muutos on välttämätön, sillä veteraanien rivit harvenevat nopeasti. Nuorempien sukupolvien tulee kantaa vastuunsa ainutkertaisesta ja arvokkaasta perinteestä. Suunnittelun aika on nyt.

Perinnetyö toteutetaan jatkossa alueellisesti ja paikallisesti.  Alueellinen toimija pitää yhteyttä Perinneliiton ja varsinaisen toimintakentän välillä. Se laatii vuosittaisen perinnetyön toimintasuunnitelman ja kokoaa muut alueen toimijat yhteistyöneuvotteluihin. Alueellinen toimija on aloitteentekijä perinnetapahtumien järjestämisessä. Toimija seuraa esimerkiksi alueensa perinnetilojen ja muistomerkkien hoitoa ja kuntoa sekä vastaa omalta osaltaan tarvittavasta varainhankinnasta.

Jäsenrakenteensa – ja varsinkin jäsenistönsä ikärakenteen – vuoksi soisi aliupseerien, puolustusvoimiemme selkärangan, ottavan osansa veteraanien perinnetyöstä.

Tekevälle riittää töitä.

Perinnetyö on edelleen tärkeää

Usein kuulee kysyttävän, miksi perinnetyötä on vielä veteraanien jälkeenkin tehtävä? Eikö sotavuosia ole muisteltu jo tarpeeksi? Perinneliiton perustamisasiakirjassa veteraanien viesti jälkipolville on tiivistetty neljään toteamukseen:

1. Sotiemme veteraanien teot ja saavutukset sodan ja rauhan aikana ovat arvokas osa Suomen historiaa;
2. Veteraanien sanoma tuleville sukupolville on, että pienikin kansa voi puolustaa menestyksellisesti itsenäisyyttään ja vapauttaan;
3. Sotiemme aikainen sukupolvi luotti kansojen välisten ristiriitojen ratkaisemiseen neuvottelemalla. Se joutui kuitenkin asein puolustamaan kansamme olemassaoloa äärimmäisen uhan edessä; ja
4. Veteraanien teot itsenäisyyden ja kansanvaltaisen järjestelmämme säilyttämiseksi ovat vapaan ja vauraan Suomen perusta.

Aineeton ja aineellinen perintö pitää myös säilyttää. sillä on oltava hoitajansa ja esillä pitäjänsä. Muuten on olemassa vaara, että monet aikaa, vaivaa ja rahaa vaatineet hankkeet, joita joka puolelta Suomea löytyy, ovat lopulta olleet turhia.

Käsitys historiasta elää ajassa

Pari vuotta sitten tehty laaja kansallinen tutkimus osoittaa, että suomalaisten käsitykset omasta historiastaan ovat viime vuosikymmenien kuluessa muuttuneet. Siitä huolimatta on todettu, että yhteinen muisto menneisyydestä on merkittävä perusta myös tulevaisuuden tavoitteita asetettaessa. Maailmalta löytyy useita esimerkkejä valtioista, jotka eivät ole käsitelleet omaa historiaansa. Valikoiva historiattomuus merkitsee näköalattomuutta.

Veteraanien muistoilla, teoilla ja elämällä on katoamaton arvo tämän maan historiassa. Tänä ihanteettomana aikana näiden yhteisöllisyyttä ja välittämistä korostavien perustekijöiden säilymistä ja vahvistumista on kaikin keinoin edistettävä.