Valmius velvoittaa

Ja reserviläisinä meidän velvollisuutemme on nimenomaan valmistautua kohtaamaan kriisejä. Mieli ja ruumis on pidettävä taistelukunnossa, koska kutsu kertaamaan tai tositoimiin voi kolahtaa postiluukusta hetkenä minä hyvänsä. Tämä tavoite edellyttää tiukkaa kurinalaista elämää, mutta siihenhän olemme jo aktiivipalveluksessa antautuneet.

Sotilaan suorituskyvyn perustan muodostaa säännöllinen päivärytmi. Herätys on paikallaan klo 6.00, jonka perään pyrähdetään puolen tunnin rivakalle aamulenkille. Sen jälkeen kylmän suihkun kautta aamiaispöytään, jossa nautitaan haaleaa teetä puolen litran teräsmukista ynnä näkkileipää kera intin munan – siis pelkän keltuaisen kanssa, koska valkuainen jää sotilasperinteen mukaisesti irrotettavaan kuoreen. Tiukan puritaanisesti perinteitä vaalivat nauttivat sotilasmunansa jäisenä.

Aamiaisen jälkeen on hyvää aikaa kerrata keskeisiä ohjesääntöjä, esimerkiksi Sotilasmerkistöä ja -lyhenteitä, Suojelumiestä ja Taistelijan opasta – Yleistä palvelusohjesääntöä unohtamatta. Näin tietopuolinen valmius ei pääse hapertumaan.

Teoriatunnin jälkeen on paikallaan lähteä samoamaan metsään, jossa voi verestää välttämättömiä sotilastaitoja tuliasemien tiedustelusta luonnonmuonan hyödyntämiseen.

Puolustusvoimien verkkosivuiltakin löytyvän Luonnonmuonaohjeen lumoavat lounaat pitävät nälän loitolla ja reserviläisen ruokamenot kurissa. Lisäksi luonnonantimien hyödyntäminen sopii nykyiseen kasviksia suosivaan ruokatrendiin ja tarjoaa ekologisen vaihtoehdon ravintotarpeen tyydyttämiseen.

Yksi ohjeen ehdottomista hittiresepteistä – jäkäläkeitto – on syytä tässäkin nostaa valokeilaan. Siihen tarvitaan 10 kg jäkälää, 2 kg potaskaa eli koivuntuhkaa ja 100 litraa vettä. Seoksen annetaan tekeytyä muutamia päiviä, jonka jälkeen jäkälät valutetaan, kuivataan ja jauhetaan. Lopuksi jauhoista keitetään maittava soppa, jota riittää useammaksikin päiväksi.

Ravitsemuksen merkitystä taistelijan toimintakyvyn turvaajana ei sovi vähätellä. Totesihan jo Napoleon aikanaan, että ”Armeija marssii vatsallaan”. Eikä tällä todellakaan tarkoitettu pelkästään yhtä yksittäisen miehen etenemistapaa maastossa, eli ryömimistä.

Mutta palataan päiväohjelmaan. Reserviläisen valmiusvaadetta ei voi liikaa korostaa. Tärkeäähän on, että joukot saadaan nopeasti perustettua. Tämä edellyttää, että reserviläinen tarkkailee herkeämättä postiaan, jotta käskykirjeeseen kykenee reagoimaan ripeästi. Ei siis riitä se, että reppu on porstuassa pakattuna. Päivittäiseen postin jakeluun on viime vuosina tullut viivästyksiä, minkä vuoksi postin tarkkailu syö suhteettoman suuren siivun reserviläisen päivärutiineista. Toki tarkkailun aikana voi tehdä muutakin tähdellistä, kuten harjoittaa lihaskuntoa, rassata ”morsiantaan” tai sen puutteessa ammuskella kuvitteellisia kuivalaukauksia. Multitaskaus tuo tekemiseen pöhinää, poweria ja hypeä.

Jos kaivattua kirjettä ei kuitenkaan kuulu, voi päivää jatkaa muilla tärkeillä toimilla. Kun sotilas ei taistele, hän huoltaa varusteitaan ja lepää. Palveluspukua voi prässätä ja kenkiä kiillottaa. Voitonparaatiin valmistautuminen nostaa taistelumielialaa ja ehkäisee pitkästymistä. Eikä reservissä olo anna sotilaalle mitään erivapauksia pukeutumisen suhteen.

Pitkän päivän päätteeksi voi rauhallisin mielin laskeutua laverille lepäämään ja uneksia, että ehkä jo huomenna Kusti kuljettaa kotiin kovasti kaivatun kutsun kertaamaan.