Pakkiruokailu potuttaa

Nykyään tällaisista epävirallisista joukkorangaistuksista on päästy eroon ja ulkona syödään pääsääntöisesti vain koulutusohjelmien mukaisissa maastoharjoituksissa.

Paitsi nyt – osana koronaviruksen leviämisen ehkäisytoimia – harjoituksiin liittymätön pakkiruokailu on otettu Puolustusvoimissa yhdeksi vitsauksen nujertamisnyrkiksi.

Varusmiehiä järjestely ei ole ilahduttanut. Käytäntö on poikinut kriittisiä mielipidekirjoituksia ja niiden myötä muita lehtijuttuja.

Varusmiesliiton mukaan kuukausia kestävä pakkiruokailu ei ole inhimillistä (HS mielipide 30.8.). Liitto katsoo, ettei maastoruokailua ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi ratkaisuksi ja vaatii ruokailuun järjestelyä, joilla mahdollistetaan ateriointi muonituskeskuksissa säännöllisin väliajoin. Kirjoituksessaan liitto kantaa huolta ruuan riittävyydestä, monipuolisuudesta ja energiapitoisuudesta.

Kysymys ei ole millään muotoa merkityksettömästä asiasta. Sotilaiden riittävään ravitsemiseen on puututtu aina eduskuntaa myöten – kansanedustaja Mia Laiho jätti elokuussa asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministerin vastattavaksi.

Jo ennen Laihon kysymykseen vastaamista puolustusministeri Antti Kaikkonen kertoi STT:n jakamassa uutisessa, että Puolustusvoimat tarkentaa varusmiesten maastoruokailuun liittyvää ohjeistustaan.

– Olen myös itse saanut asiasta suoraan viestejä viime kuukausina, varsinkin varusmiesten äidit ovat olleet aktiivisia. Huolta on ollut erityisesti maastoruokailun riittävyydestä. Osa varusmiehistä on kokenut, ettei ruoka oikein tahdo riittää, totesi Kaikkonen.

Varusmiehet ovat viestimissä valittaneet, että monen paino on pudonnut useita kiloja pakkiruokailun myötä. Jotkut ovat kertoneet nähneensä nälkää ja kokeneensa uupumusta. Osa on täydentänyt sotaväen sapuskoita omilla eväillä.

Puolustusvoimien ruokahuollosta vastaava Leijona Catering on lyönyt valittajille eteen sellaiset rätinkit, ettei sotilailla voi olla nälkä. Mutta huutoon on kuitenkin vastattu annoskokoja suurentamalla sekä kasviksia ja hedelmiä listoille lisäämällä.

Asetun tässä asiassa kyllä vahvasti varusmiesten puolelle. Vaikka koronaepidemia on ennen kokematon episodi, Puolustusvoimilla ja Leijona Cateringilla on varmasti muitakin vaihtoehtoja ruokailun järjestämiseen kuin pakottaminen pakeista puputtamiseen. Sotaväessä on onnistuttu ratkaisemaan luovasti monia vaikeampiakin ongelmia.

Niin kauan kuin muistan, armeijassa on korostettu, ettei palveluksen aikana tarvitse koko ajan kurjuutta harjoitella. Nyt ruokahuollon osalta tästä periaatteesta on toistuvasti tingitty. Pakkiruokailun ohella vastikään kohistiin pussilounaista, joiden ravitsemuksellisesta riittävyydestä taitettiin samalla tavalla peistä.

Valtion kokonaan omistama Leijona Catering on tehnyt hyvää taloudellista tulosta. Tilinpäätökset ovat säännönmukaisesti olleet voitollisia ja tämän myötä yhtiö on tulouttanut valtion pohjattomaan kassaan kosolti osinkotuloja. Puolustusvoimien ruokahuollostaan maksamaan hintaan osingoilla ei ole vaikutusta.

Leijonan toiminnan taloudellisuus ja kannattavuus on tietysti arvokas asia valtion talouden kannalta. Mutta olisiko nykyisissä poikkeavissa oloissa mahdollista ajatella voittomarginaalin maksimoinnin sijaan selvästi suurempaa satsausta siihen, että kansalaisvelvollisuuttaan suorittavat varusmiehet saisivat varmasti riittävän ravitsemuksen siedettävissä olosuhteissa nautittuna?

Näin toimien vältettäisiin jatkossa nyt kuullun ja nähdyn kaltainen repostelu ruokahuollon puutteista. Tällainen ikävä julkisuus rapauttaa aina luottamusta Puolustusvoimiin ja tuottaa mainehaittaa myös Leijona Cateringille.