Siirry sisältöön

Sisäinen taiteilija vapautui eläkkeellä

Kun valvontajohtaja EVP, Riitta Ahomäki oli jäämässä eläkkeelle keväällä 2014, oli hänellä selvät sävelet siitä, mihin hän haluaa vapaa-aikansa käyttää. Nyt, kolme vuotta myöhemmin hän viettää ainakin seitsemän tuntia viikossa erilaisilla kuvataidekursseilla.

Ahomäki teki koko työuransa vuorotyötä. Työn rytmiin oli hankala sijoittaa säännöllisiä harrastuksia. Ammattisotilas_vapaalla1_kuva_SinikkaMäkiLertola

– Yritystä oli, mutta moni hyvä aloitus jaksoi kantaa vain jouluun asti. Tämä taitaa olla tuttua monelle päivätyötäkin tekevälle. Vapaa-aika menee helposti työstä palautumiseen. Eläkkeelle jäätyäni minulla oli selvät sävelet, miten käyttäisin aikani.

Ahomäen työuran ensimmäiset vuodet hän oli Suomenlahden merivartiostossa viestittäjänä. Sieltä hän otti uuden suunnan Turkuun ja merivoimiin.

– Pansion tilannekeskuksessa työskentelin lähes 30 vuotta viestittäjänä ja tilannevalvojana. Siirryin reserviin keväällä 2014 merivoimien esikunnan operaatiokeskuksesta valvontajohtajan tehtävästä.

Kuvataiteet ovat aina kiinnostaneet Ahomäkeä – erityisesti piirtäminen. Hän kuitenkin tyytyi pitkään vain ihailemaan muiden töitä.

–  Harrastuksen alkutaipaleella itsekritiikki asetti korkean kynnyksen kehittymiselle. Nyt neljäs vuosi työväenopiston taidekursseilla on alkanut ja käytän värejäkin täysin estottomasti. Harrastukseen käytän aikaani kursseilla noin seitsemän tuntia viikossa. Lisäksi aiheiden suunnittelua ja kehittelyä tapahtuu koko ajan mielessä.

Ammattisotilas_vapaalla2_kuva_Riitta_AhomäkiKuvataiteista on tullut Ahomäelle tärkeä osa elämää. Turun työväenopisto on tarjonnut hänelle erinomaisen väylän toteuttaa kutsumustaan. Hän on halunnut opiskella kuvataiteita monipuolisesti.

–  Esimerkiksi käymäni piirustuskurssit eivät ole mitä tahansa piirtelyä, vaan aihepiirit vaihtelevat omakuvasta elävän malliin. Välineinä käytetään muun muassa hiiltä, liitua ja värikyniä oman mieltymyksen mukaan. Perinteisten kuvanveisto-, öljy- ja akvarellimaalauskurssien lisäksi valikoimassa on myös uusia tuulahduksia. Näitä ovat esimerkiksi sarjakuvapiirustus ja yhteisötaide.

Yhteisötaidekursseilla Ahomäki kokee päässeensä tutustumaan muihin kurssilaisiin paremmin kuin muilla kursseilla. Tunnit ovat hyvin vuorovaikutteisia.

– Siellä kukaan ei tee vain omaa mestariteostaan vaan tavoite on, että jokaisen kädenjälki näkyy valmiissa yhteisessä projektissa. Oman lisänsä yhteisötaiteen kurssille tuo erityisryhmien kanssa työskentely. Siinä joukossa on lahjakkaita, persoonallisia ja aina hyvällä tuulella olevia miehiä ja naisia.Ammattisotilas_vapaalla3_kuva_Riitta Ahomäki

Ahomäki oli mukana Art Notes –yhteisötaideprojektissa, jonka toteuttajana oli Taidekeskus Into ry. Into toimii Turun seudulla ja sen tavoitteena on, että jokaisella erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä olisi mahdollisuus saada laadukasta taideopetusta sekä osallistua kannustavaan, jokaisen yksilöllisiä piirteitä ja tekemisen tapoja kunnioittavaan luovaan toimintaan.Projektiryhmä teki kaksi teosta vuoden aikana. Toinen oli sydämen muotoinen seinäreliefi ja toinen noin 30 neliömetrin kokoinen seinämosaiikki. Töiden tekoon osallistui neljätoista taiteentekijää. Puolet heistä tuli erityistä tukea tarvitsevien taideryhmistä ja puolet muista Turun suomenkielisen työväenopiston taideryhmistä.

– Tämä oli pedagoginen kokeilu, jonka tarkoituksena oli integroida eri ryhmissä opiskelevia ihmisiä vuorovaikutteiseen työskentelyyn toistensa kanssa. Ryhmän sisäiseen dynamiikkaan ja me-hengen syntymiseen kiinnitettiin paljon huomiota. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että oli erittäin antoisa kokemus olla osa tätä innostunutta ryhmää.

MITÄ ON YHTEISÖTAIDE?Ammattisotilas_vapaalla5_kuva_ArttuLehtovaara
(Riitta Ahomäki)

Yhteisötaide on taidesuuntaus, jossa taidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten. Jokaisen osallistujan omaääninen kädenjälki ja osallisuus ovat lopullisessa teoksessa toteutuneet ja näkyvissä.

Sydänreliefin työstämisen aloitimme tekemällä piirustuksia ja maalauksia vastauksena kysymykseen, mitä kullakin on sydämessä tai sydämellä. Näiden piirros- ja maalausaiheiden pohjalta valmistimme keramiikka- ja mosaiikkitekniikalla pienoisveistoksia, jotka liitettiin yhteen suureksi sydämenmuotoiseksi reliefiksi.

Seinämosaiikin aiheena puolestaan oli ihminen ja keskushahmoiksi tuli luontevasti Aatami ja Eeva. Mosaiikkia katsellessa voi löytää loputtomasti erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja ja mielikuvituksen voi antaa laukata. Mosaiikin lopulliseksi nimeksi tuli ”Luomiskertomus” keskushenkilöidensä innoittamana. Jo mosaiikin tekovaiheessa talon työntekijät ja asukkaat hoitajineen pysähtyivät usein ihastelemaan värikästä seinää. Tunsin olevani mukana tärkeässä projektissa, jonka tehtävänä on tuottaa iloa muille ihmisille.

Kuntayhtymä tilasi molemmat taideteokset. Ne on sijoitettu Paimioon, Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskukseen.

Teksti: Asta Ruuskanen

Kuvat: Riitta Ahomäki, Sinikka Mäki-Lertola, Arttu Lehtovaara

  • US Navy SEA Class 222

    Kirjoittaja osallistui ensimmäisenä suomalaisena aliupseerina Yhdysvaltain merivoimien Senior Enlisted Academyn SEA kurssille numero 222 alkuvuodesta 2019.

  • Historiaharrastus jalostui tietokirjoiksi

    Jukka Kyöstin kiinnostus sotahistoriaan syntyi kaksikymppisenä nuorukaisena. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ylivääpeli Kyösti on kirjoittanut kaksi ansiokasta tietokirjaa ja hän on edelleen intohimoisen kiinnostunut sotahistoriasta.

  • Aliupseerit viettivät Vöyrin päivää

    Maasotakoulussa vietetään vuosittain Vöyrin päivää. Tapahtuma johtaa juurensa itsenäisen Suomen ammattisotilaiden ja ammattialiupseerien koulutuksen alkamiseen Vöyrissä, tammikuussa 1918