Siirry sisältöön

Kohti virtuaalista varusmiespalvelusta

Elisabeth Rehnin ajatushautomo Bank of Ideas heitti toukokuun helteiden aikana ilmaan ajatuksen asevelvollisuuden korvaamisesta sekä naisia että miehiä koskevalla kansalaispalveluksella.

 Ehdotettu kansalaispalvelus käsittäisi asepalveluksen Ammattisotilas_Anttija nykyisen siviilipalveluksen korvaavan varautumispalveluksen, joka toteutettaisiin virtuaalisena ja kurssimuotoisena. Varakkaimmat voisivat ostaa itsensä vapaaksi näistä kummastakin maksamalla enemmän veroja kuin palveluksen suorittajat.

Ehdotus ei saanut vastuutahoilta varauksetonta tukea – puolustusministeri Jussi Niinistö tyrmäsi ajatuksen tuoreeltaan. Ministerin mukaan minkäänlainen asevelvollisuuden liudentaminen ei tule kysymykseen. Muutamaa päivää myöhemmin Helsingin Sanomien kirjoituksessa Niinistö vielä korosti yhdessä puolustusvoimain komentajan kanssa nykyisen kaltaisen asevelvollisuuden merkitystä puolustuksen selkärankana.

Keskustelun avausta asevelvollisuudesta, laajemmasta maanpuolustukseen osallistumisesta sekä siviilipalveluksen roolista pidettiin kuitenkin tarpeellisena. Tämän rohkaisemana uskallan itsekin työntää lusikka-haarukka-mysteerini keskustelukeitokseen.

Aivan ensimmäiseksi totean, että Rehnin hautomon ajatukset ovat jääneet puolitiehen, elleivät peräti lähtökuoppiin. Ehdotuksissa ei ole riittävästi otettu huomioon tietoyhteiskunnan todellisuutta, eikä digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia. Sähköinen esivalintakirje kutsuttaville ja virtuaalinen varautumispalvelus ovat vain vähäisiä välähdyksiä oikeaan suuntaan muutoin torsoksi jäävässä toimintamallissa.

Lähdetään liikkeelle kutsuntojen kehittämisestä. Nykyinen järjestelmä on aivan liian kankea ja kallis, jo pelkästään varusmiespalvelukseen kutsuttavien seulontaan. Kutsunnat, joihin on pääsääntöisesti tultava henkilökohtaisesti paikan päälle, edustavat mennyttä aikaa. Nykypäivää ovat sen sijaan asiointi verkon välityksellä ja käytettävissä olevan big datan hyödyntäminen.

Kutsunnoista voidaan luopua kokonaan, kun tekoäly valjastetaan louhimaan tarpeelliset tiedot asevelvollisista eri tietojärjestelmistä. Terveydenhuollon asiakas- ja reseptiarkistojen sekä oppilaitosten opintotietokantojen tietoja voidaan täydentää muista sähköisistä rekistereistä kerättävillä palasilla. Ruotuväkeen rekrytoitavien palveluskelpoisuutta paljastavaa tietoa löytyy sosiaalitoimen tiedostoista ja koulujen Wilma-järjestelmästä, rikosrekisteristä nyt puhumattakaan. Lisää päätöksentekoa tukevaa dataa saadaan kaupparyhmien bonus- ym. plussatietokannoista sekä liikennelaitosten mobiilimaksujärjestelmistä ja matkakorttien käyttötiedoista – näistähän saadaan hyvä kuva asevelvollisen elin- ja liikkumistavoista, jotka osaltaan ennustavat palveluksessa pärjäämistä. Kirsikkana hernerokassa ovat sosiaalisen median alttarit, jotka viimeistään paljastavat yksityiselämän pienimmätkin vivahteet.

Kun teköälymylly pannaan pyörimään, big datasta pystytään vallan hyvin koostamaan käsitys asevelvollisen palveluskelpoisuudesta ja kiinnostuksen kohteista sekä sopivuudesta eri tehtäviin. Palvelukseenastumis- ja vapauttamispäätöksien antaminen voidaan automatisoida kilahtamaan kunkin mobiililaitteeseen. Manuaalista ihmistyötä ei tarvita lainkaan. Käsien ulottuvilla on suurenmoinen säästöpotentiaali.

Rehnin hautomo esittää virtuaalisen koulutuksen hyödyntämistä vain varautumispalveluksessa. Tällä toimintamallilla on kuitenkin suurempi tilaus ja tarve asepalveluksessa. Taistelijoiden koulutusta on jo pitemmän aikaa siirretty entistä enemmän maastosta simulaattoriluokkiin. Tätä kehitystä voidaan kirittää hajauttamalla koulutusta kaupallisten pelisovellusten tapaan virtuaalisesti verkkoon. Esimerkiksi panssarintorjujalle on samantekevää, harjoitteleeko hän tankkien tuhoamista varuskunnassa vai kotisohvallaan mutsinsa muonituksessa.

Ja kun kehitys kulkee kohti verkon välityksellä käytävää kybersotaa, on luonnollista, että uuden etulinjan taistelijat hajautetaan tiedon valtateiden varsille ja solmukohtiin. Jos kybertaistelijat keskitetään varuskuntiin, ne ovat ensimmäisiä varmoja iskukohteita. Tämän takia koulutuksen hajauttaminen ympäri universumia on välttämätöntä. Sotilasvala-, kurssijuhla- ja ylentämis- sekä kotiuttamistilaisuudet voidaan järjestää hologrammikokoontumisina verkon välityksellä. Näin menetellen koko kyberpalvelus voidaan suorittaa virtuaalisena suunnitellun varautumispalveluksen tapaan.

Tällaiset koulutusjärjestelyt vahvistaisivat varusmiespalveluksen suosiota entisestään ja tuottaisivat suunnattomat säästöt nykymalliin verrattuna.

Puolustusvoimien ylipäällikön, tasavallan presidentti Sauli Niinistön varovaista puheenpartta soveltaen – lopulta, kuitenkin, toisaalta ja ehkäpä sittenkin erilaisista pohdinnoista huolimatta – asevelvollisuuden tulevaisuudenkin osalta lienee paikallaan noudattaa koeteltua universaalia viisautta: Jos se toimii, älä puutu siihen!

Ammattisotilas_Terveisin Antti


Antti Kymäläinen

  • Venäläiset sotivat viinan ja Viagran voimalla

    ”Totta joka sana,” totesi eräs työkaverini lähtiäistilaisuudessaan sen jälkeen, kun esimiehet ja kollegat olivat kilvan kehuneet juhlakalun urallaan antamaa työpanosta.

  • Vihollisen katala juoni

    Ajassamme korostetaan ihmisen omaa valinnanvapautta - sanelua ei suvaita. Yksilön mielihalut menevät kaiken yläpuolelle. Kansalaisia kannustetaan tekemään juuri sellaisia valintoja, jotka itsestä hyvältä tuntuvat.

  • Huoli tulevista maanpuolustajista kasvaa

    ”Tulee laulaa tytöstä, ja tulee laulaa pojasta, raittiista ja reippaista, Suomen nuorista. Ja kuinka otsansa, kirkas on ja valoisa, oi Suomen nuoria,” riimiteltiin Kolmas nainen -bändin kappaleessa kolmisenkymmentä vuotta sitten.