Ennen ja nyt

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Kenttäkeittiöstä jaettiin hernesoppaa. Se ei ollut tavallista huonompaa, mutta kun miehet olivat käsittäneet tämän ruokailun jonkinlaiseksi voitonjuhlaksi, saivat nuo harmaan veden pinnalla uiskentelevat herneenkuoret heidät katkeroitumaan. Nälkäisinä oli iloittu voitosta ja siitä, että saadaan rauhassa syödä, ja nyt heitä iskettiin kuin nuijalla otsaan tarjoamalla puoliraakaa hernekeittoa. Kauhalla ammentava keittiömies sai jokaiselta kirouksen kiitokseksi

– Ois tässä ollut päivä aikoo keittee se kypseks asti, sanoi Rahikainen pakkiinsa katsellen. Siellähän herne toverii ehtii, mutta turha on työnsä.

Mäkilä seisoi keittiön vieressä ja rykäisi:

– Siellä on joka herne, joka sinne kuuluu. Ja n’oon sen laatuisia hernehiä jotta ne ei kypsy.