Aliupseerien osaamisen kehittäminen remonttiin

Aliupseerien koulutusjärjestelmä on ollut käytössä nyt yli kymmenen vuotta. Koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Jukka Sonninen näkee, että se ei ihan kaikilta osin enää vastaa osaamisen tarpeita.  Jo ensi vuoden alusta lukien erityisesti aliupseereiden perustason koulutukseen kohdistuu suuria paineita.

– Suomalainen koulutusjärjestelmä on muuttunut ja aliupseeriston koulutustarpeet ovat muuttuneet. Myös kansainvälinen koulutus on tullut mukaan. Opistoupseerien virkoja siirretään aliupseereille ja aliupseerien määrät kasvavat. Myös aliupseereiden vaativimpiin tehtäviin kohdistuu valtavia osaamisvaatimuksia.

Sonninen toivoo, että muutoksen yhteydessä erilaiset jäykkyydet saataisiin karsittua pois koulutusjärjestelmästä. Hän näkee, että järjestelmän jäykkyys hidastaa aliupseerien oikea-aikaista koulutukseen pääsyä vaikka siihen tarve olisikin. Koulutuspäällikön mielestä koulutus ei myöskään tällä hetkellä tue riittävästi toimialojen ja puolustushaarojen välisiä siirtymisiä.

Puolustusvoimien henkilöstöstrategian mukaan tavoitetilassa Puolustusvoimilla on ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, joka on laadultaan ja määrältään riittävä sodan, erilaisten kriisien ja rauhan ajan tehtävien täyttämiseksi. Strategian mukaan henkilöstön osaamisen ja toimintakyvyn kehittämisen tärkeimpänä kriteerinä on operatiivisten vaatimusten täyttyminen.

Aliupseeriston nykyistä koulutusta määrittelevä asiakirja on vuodelta 2014. Sen mukaan aliupseeriston osaamistarve perustuu puolustusvoimien poikkeusolojen ja normaaliolojen tarpeeseen. Asiakirjassa todetaan, että sodan ajan joukoissa tarvitaan taisteluteknisiä sekä taktisia johtajia, ammatillisia asiantuntijoita, operaattoreita ja mestareita. Erityisesti yksiköiden ja esikuntien vääpeleiden tarve on sodan ajan joukoissa suuri. Rauhan ajan tehtävissä tarvitaan kouluttajia, teknisen alan asiantuntijoita, operaattoreita ja mestareita.

Koulutus lähemmäksi työntekijää

Sonnisen mielestä aliupseerien koulutusta tulee muuttaa monimuotoisemmaksi ja koulutusaikoja tulee tiivistää. Lisäksi nykyistä merkittävämpi osa osaamisen kehittämisestä tulee tapahtua aliupseerien työpaikoilla. Koulutusta kehitettäessä tulee Sonnisen mielestä pitää mielessä, että aliupseeriston koulutustarpeet poikkeavat ammattikunnan sisällä suurestikin. Esimerkiksi operaattoreiden ja kouluttajien koulutuspoluilla on kovin erilaisia vaatimuksia.

Tasokurssirakenne on Sonnisen mielestä pääosiltaan toimiva. Jatkossakin koulutusjärjestelmä tulisi rakentumaan perus-, yleis- ja mestarikurssien varaan. Joitakin muutoksia se koulutuspäällikön mukaan kuitenkin vaatii.

– Tavoitteena on, että erotamme tasokurssit pätevyyksistä. Tasokurssi olisi lähtökohtaisesti sellainen, että siellä haetaan yleissivistys. Yleisosaaminen saadaan joukko-osastosta. Ammatillinen osaaminen haettaisiin täydennyskursseilla, joita käydään tasokurssien välillä.  Esimerkiksi yleiskurssille mennessä aliupseereilla tulisi olla tietty määrä täydennyskursseja suoritettuna. 

Virkaurakurssit ovat välttämättömiä osaamisen kehittämisessä. Sonnisen mielestä uudet aliupseerit tuleekin lähettää peruskurssille niin nopeasti kuin mahdollista. Peruskurssilla osallistujan tulee saada kaikki se tieto, mitä jokaisella aliupseerilla tulee olla. Myös aliupseeriston identiteetti ammattikuntana luodaan peruskurssilla. Hän pitää siksi vanhempien aliupseerien mukana oloa kouluttajan roolissa tärkeänä.

Työnantajan näkökulmasta yksittäisen henkilön irrottaminen pitkälle kurssille voi olla ongelmallista. Siksi osa tasokursseista tulisi toteuttaa tiiviimpinä kokonaisuuksina.

– Peruskurssi on osa sotilaan perehdyttämisvaihetta. Siksi sitä ei ole tarpeen tiivistää. Yleistason opinnot voisivat jatkossa olla lyhempiä ja yleiskurssi 1 ja 2 voitaisiin yhdistää.

Sonninen haluaa uudistaa täydennyskoulutusten käytön aliupseeriston osaamisen kehittämisessä. Siviilistä saatava koulutus ja kansainvälinen koulutus on välttämätöntä saada hyödynnettyä Puolustusvoimien hyväksi. Hän näkee, että kaikenlaista osaamisen kehittämistä tulee tuoda työpaikoille, lähelle työntekijöitä. Kaikki henkilökunnalla oleva ja sille tuleva osaaminen tulee pystyä tunnistamaan ja tunnustamaan.

– Täydennyskoulutukseen tulee saada mukaan kaikki puolustusvoimia palveleva, virallinen koulutus. Kokeneempia aliupseereita tulee ohjata täydennyskoulutukseen. Pitkät kurssit eivät ole ensisijainen ratkaisu tähän. Olisi parempi, että meillä olisi enemmän etäopiskelumahdollisuuksia.

Oppia kansainvälisestä koulutuksesta

Koulutuspäällikkö kutsui maaliskuussa kokoon joukon kansainväliseen koulutukseen osallistuneita, kokeneita aliupseereita. Tilaisuuden tavoitteena oli saada aliupseerien kokemukset ja näkemykset koko organisaation käyttöön. Tähän asti kansainväliseen koulutukseen osallistuminen ei ole Sonnisen mielestä ollut kovin suunnitelmallista ja koulutuksen hyötyjä ei ole järjestelmällisesti hyödynnetty organisaation hyväksi

– Me emme tiedä, mitä koulutukseen osallistuneet aliupseerit ovat oppineet. Mitä hyötyä koulutuksesta on ollut ja pitivätkö he itse sitä tarpeellisena.

Sonninen kuuli tilaisuudessa aliupseerien kokemuksista muun muassa kurssien sisällöistä, opetusmenetelmistä ja koulutuksen vaativuudesta. Aliupseerit kokivat kansainvälisen koulutuksen olleen merkittävästi kotimaista koulutusta tavoitteellisempaa ja vaativampaa. Myös opetusmenetelmät olivat monipuolisempia. Keskeisenä erona nähtiin myös se, että aliupseerien kouluttamisesta vastasivat toiset aliupseerit. Näitä aliupseerien kokemuksia tullaan hyödyntämään koulutusosastolla aliupseerien koulutusjärjestelmän kehitystyössä.

Osaamisen kehittämisestä vastuuta työpaikoille

Sonninen kertoo, että tavoitteena on ottaa aliupseerien uusi koulutusjärjestelmä käyttöön vuoden 2021 alussa. Koulutusjärjestelmän uudistamisen jälkeen järjestelmä tulee jalkautettavaksi työpaikoille. Sonninen pitää tärkeänä, että joukko-osastoissa olisi tuolloin nykyistä parempi valmius tunnistaa aliupseereiden osaamistarpeet ja tarvittavat resurssit osaamisen kehittämisen suunnitteluun ja toteutukseen.

– Työpaikoille tulisi siirtää enemmän vastuuta työn suunnittelusta ja koulutuksesta. Hallintoyksiköihin tulisi nimetä kärkiosaajat ja pääkouluttajat ja heille tulisi antaa vastuita osaamisen kehittämisessä työpaikoilla. Pohdin myös sitä, voisivatko kokeneet ja koulutetut aliupseerit jatkossa olla joukko-osastoissa mukana suunnittelemassa nuorempien aliupseerien koulutuspolkuja ja myös kouluttaa heitä.

Sonninen muistuttaa, että aliupseerien keskitetyn seuraajasuunnittelun kautta joukko-osastot tulevat jatkossa nykyistä paremmin tietoiseksi, milloin hallintoyksikössä on terve jollekin tietylle osaamiselle.

– Nykyinen ja tuleva tehtävä ohjaavat jatkossa enemmän koulutukseen hakeutumista. Näin myös vaihtaminen urapolulta, esimerkiksi toimialalta tai puolustushaarasta, toiselle, tehdään ketterämmäksi.