Siirry sisältöön

Kansainvälisen avun antaminen

Puolustusvoimien tehtävät ovat lailla säädetty. Puolustusvoimien tärkeimpänä tehtävänä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Tämän lisäksi Puolustusvoimien tehtävänä on tukea muita viranomaisia pelastustoiminnassa ja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

Tuoreimpana esimerkkinä Uudenmaan eristykseen liittyvä viranomaisen tukeminen koronapandemian kiivaimpina hetkinä. Osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa on Suomella pitkä historia vuodesta 1956.

Uutena tehtävänä Puolustusvoimille säädettiin kesäkuussa 2017 kansainvälisen avun antaminen. Tehtävänä kokonaisuus on toistaiseksi vielä suuri tuntematon, koska lain hyväksymisen jälkeen varsinaisia tehtäviä ei ole ollut.

Laki kansainvälisen avun antamisesta ja ottamisesta hyväksyttiin siis vuonna 2017. Tarve lain säätämiseen syntyi jo vuonna 2009, jolloin EU:n Lissabonin sopimuksessa sovittiin, että jäsenmaat auttavat toisiaan ja saavat apua sitä pyydettäessä.

Lissabonin sopimusta pidettiin pitkään vain muodollisena julistuksena, koska EU-maiden sotilasyhteistyö sujuu Naton kautta, johon useimmat jäsenmaat kuuluvat. Vuonna 2015 Pariisissa tapahtuneen suuren terrori-iskun jälkeen Ranska vauhditti lainsäätämistä pyytämällä kansainvälistä apua Lissabonin sopimuksen solidaarisuus- ja avunantolausekkeiden nojalla. Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa.

Suomelle se olisi sopinut erinomaisen hyvin, mutta samalla myös huomattiin, ettei Suomen lainsäädäntö salli avun antamista kaikin tavoin. Suomi auttoi Ranskaa muun muassa korvaamalla Ranskan joukkoja YK-tehtävissä. Lainsäädännön rajoitukset huomattiin myös, kun Ruotsi etsi aluevesiltään vieraita sukellusveneitä. Suomi ei voinut lähettää omaa taistelualustaan, koska laki kielsi tämän. Nyt rajoituksia ei enää ole ja lain myötä Puolustusvoimat voi antaa toimialaansa kuuluvaa apua toiselle valtiolle.

Kansainvälisiin avunantotehtäviin käytetään pääsääntöisesti ammattisotilaita ja muuta palkattua henkilökuntaa. Toisin kuin kriisinhallintatehtävään lähetettävälle joukolle, kansainväliseen avunantotehtävään lähetettävälle joukolle ei todennäköisesti ole aikaa järjestää tehtävään valmistavaa koulutusta.

Ensisijaisesti tehtäviin käytetään kansainväliseen toimintaan sitoutunutta henkilöstöä. Henkilöt ilmoittavat halukkuutensa kansainvälisen avun tehtäviin vuosittain kehityskeskusteluissa. Puolustushaarat laativat vapaaehtoisuuteen ja halukkuuteen perustuvat listaukset henkilöstöstä henkilöstöryhmittäin huomioiden käytettävyyden ilmoittaneen henkilöstön aselajin ja toimialat.

Tehtävät pyritään täyttämään vapaaehtoisuuteen perustuen. Tarvittaessa Puolustusvoimilla on oikeus määrätä tehtäviin palkattua henkilöstöä.



Terho Eironen

Valtakunnallinen pääluottamusmies

Kannen kuva: Janne Maula

  • Silloin ja nyt

    Perjantaina tammikuun 25. päivänä 1918 senaatin sisäasiaintoimikunta julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Tuona päivänä syntyi itsenäisen Suomen sotaväki. Sen tehtävänä oli ”yksinomaan järjestyksen ylläpitäminen ja epäjärjestyksen estäminen”.

  • Määrää, osaamista ja riittävästi rahaa

    "Puolustusvoimauudistus vähensi meiltä 2400 tehtävää ja määritti 12000 tehtävää enimmäismääräksi. Puolustusselonteossa (2017) todetaan, että 12000 tehtävää on puolustusvoimien vähimmäistarve. Muutoksen taustalla oli uudenlainen turvallisuuspoliittinen ympäristö ja valmiuden korostuminen."

  • Uuden sukupolven suorituskykyjä

    Lauri Puranen valmistelee Suomen historian suurimpia ja kalleimpia puolustushankkeita. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajana kenraalimajuri evp Purasella on keskeinen rooli Laivue 2020- ja HX-hankkeiden läpiviennissä.