Taistelukentällä tarvitaan luottamusta

Yhtä tärkeää luottamus on sotaväen tehtävissä, eikä pelkästään puheita koskien. Luottamuksen syvin sisältö on sotilaille selvä – taistelukentällä kunkin henkiriepu on kiinni siitä, että jokainen pitää sen, minkä tuli sotilasvalassaan luvanneeksi: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.”

Kun ammoin palvelin Puolustusvoimissa, saatoin toisinaan punnita joidenkin esimiesteni tai alaisteni luotettavuutta esittämällä itselleni yksinkertaisen kysymyksen – lähtisinkö tuon tyypin kanssa sotaan? Pääsääntöisesti vastaus oli myönteinen, sillä minulla oli onni ja kunnia palvella loistavien palvelustovereiden kanssa.

Sinällään tällainen sotaan lähtö -kysymys on asiallisesti merkityksetön, koska lähtemisen suhteen ei ylipäätään ole harkintamahdollisuutta. Kun käsky käy, silloin sotilaan on mentävä. Eikä sotaväessä johtajia valita huutoäänestyksellä, eikä alaisia poimita kulloisenkin esimiehen mielen mukaan. Sen joukon mukana soditaan, missä sijoitus on. Jokaisen – niin esimiehen kuin alaisenkin – on luottamuksensa lunastettava. Toki esimies voidaan vaihtaa, jos ylemmän johtoportaan luottamus tämän kykyyn katoaa.

Sittemmin sotaväki on saanut käyttöönsä mutu-mietiskelyäni perusteellisempia ja objektiivisempia menetelmiä johtajien ja muun henkilöstön luottamuksen ja kyvykkyyden arvioimiseksi. Samalla työkaluja on tullut henkilöstön kehittämiseen, muun muassa syväjohtamisen valmennusohjelman myötä.

”Luottamuksen rakentaminen on varsinaisista syväjohtamisen kulmakivistä ensimmäinen ja periaatteessa myös tärkein, koska keskinäinen luottamus on vahvin normaalin vuorovaikutuksen tukipilari. Lähtökohtana on, että esimies pyrkii toimimaan rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Turhia lupauksia ei anneta, mutta annetut lupaukset pidetään,” kirjoittaa syväjohtamisen mallin luonut Vesa Nissinen asiaa avaavassa teoksessaan (Syväjohtaminen, Talentum 2007).

Syväjohtaminen on osaltaan paaluttanut luottamuksen keskeiseksi lähtökohdaksi Puolustusvoimien johtamiskulttuuria.

Luottamuksen rakentuminen on mielenkiintoinen ilmiö sen vuoksi, ettei se muodostu pelkästään työkäyttäytymisen perusteella. Työssään jämptin sotilaan luottamusta voi horjuttaa vaikkapa maine puolisoaan pettävänä naistenmiehenä tai muunlaisten addiktioiden pauloissa piehtarointi. Luotetun miehen maine edellyttää, että tunnollisuuden lisäksi käyttäytyy kunnollisesti, myös vapaa-ajalla.

Luotettavaksi ei voi ryhtyä pelkästään sellaiseksi julistautumalla – luottamus ansaitaan aina tekojen kautta. Luottamuksen voi menettää nopeasti, mutta sen rakentaminen on pitkäkestoisempi prosessi. Vieläkin pitempi aika tarvitaan silloin, kun luottamuksen on kerran menettänyt.

Yksilölle on tärkeää luottaa itseensä, mutta pelkästään sillä ei taistelukentällä pärjää. Ilman joukon keskinäistä luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista sotaa ei voiteta. Eikä maan hallitusta johdeta.