Kulinaarista gastronomiaa kenttäolosuhteisiin

Kokeilulla selvitettiin koulutuksen ajankäytön tehostamista sekä sitä, miten järjestely vaikuttaa koululutustavoitteiden saavuttamiseen ja varusmiesten toimintakykyyn. Tuloksista saataneen tarkempaa tietoa aikanaan.

Kokeilun käynnistymisestä uutisointiin mittavasti mediassa ja aihe synnytti odotetusti kiihkeää keskustelua. Myös äitien – meistä alati hyvää huolta pitävien leijonaemojen – ääni ylsi eetteriin. Ei sinänsä uutta, sillä ovathan äidit kautta aikain valppaasti puuttuneet poikiensa palveluksen puutteisiin Puolustusvoimissa. Eikä äitien roolia sovi väheksyä – vaikka kuvainnollisesti puhumme isänmaasta, sen puolustajat ovat aina äitiensä poikia.

Eräänkin tuoreen alokkaan äiti kauhisteli Helsingin Sanomissa kokeilueväitä todeten, ettei kylmä ruoka riitä 26 asteen pakkasessa. Hänen mielestä alokkaat eivät pärjää fyysisesti raskaassa palveluksessa pelkällä kylmämuonalla. Äidin mukaan pojat on pantu koulutuksen vaarantavalle nälkäkuurille.

Eivätkä äitien kaikki pojatkaan olleet säkkisapuskoista innoissaan. Muuan Ilta-Sanomiin haastateltu varusmies piti lounaspussia myös turhan kevyenä – ottaen huomioon, että sen tarjoaman ravinnon turvin alokkaiden sekä varusmiesjohtajien tulisi pärjätä vaativissa olosuhteissa, sekä omaksua uusia asioita koko päivän mittaisissa koulutuksissa.

Lehdistön haastattelemat ravitsemusalan asiantuntijat eivät sen sijaan nähneet Puolustusvoimien pussimuonituksessa puutteita. ”Jos kalorit vastaavat tavallista lounasta, ei siinä ole mitään ongelmaa”, totesi Sydänliiton ravitsemusterapeutti Tuija Pusa Helsingin Sanomissa. Ilta-Sanomien haastatteleman ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan ruuan ei tarvitse olla lämmintä ollakseen ravitsemuksellisesti hyvää. Hän ei pitänyt suklaapatukoita, pähkinöitä ja leipätuotteita ongelmana.

Mutta asiantuntijoiden arviot eivät vakuuta, jos omat kokemukset eivät niitä tue. Muistellaan vaikkapa Vanhalan ja Lahtisen sanailua Tuntemattomassa sotilaassa. ”Kuinkas kauan herrat luulee korpisoturin keikkuvan näillä annoksilla,” kyseli Vanhala. ”Luulee. Ei ne mitään luule, ne tietävät. Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä perkeleitä ne on, jota siinä syömisessä pitäisi olla. Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä,” ärisi Lahtinen vastaukseksi.

Pussilounaskokeilu on poikkeava Puolustusvoimien ponnistus siinä mielessä, ettei tällä kertaa pyritä säästämään rahaa vaan kaivamaan lisää aikaa koulutukseen. Aikojen saatossa sotavarustuksen ja sodankäynnin kehittyessä koulutettavaa asiaa on kasaantunut entistä enemmän, mutta palvelusaikoja on vain lyhennetty. Nyt yhtälöä yritetään ratkaista koulutusmenetelmiä kehittämällä ja hukka-aikaa typistämällä.

Mutta onko ruokailun vaatima tauko koulutuksessa hukka-aikaa? Syötämmekö sotilaita vain sen tähden, että koneisiin saadaan lisää polttoainetta? Jos näin ajatellaan, onko seuraava askel sellainen, että ravintoliuos pannaan tippumaan taisteluliivin taskusta suoraan suoneen. Näin patukkapapereiden rapistelukin jää pois. Vai onko ruokailuhetkellä jokin muukin tarkoitus kuin tankkaus – esimerkiksi prosessorin ja massamuistin huoltotauko, jonka aikana ajatukset ja opetukset saadaan asettumaan pääkoppaan rauhassa oikeaan järjestykseen.

Yhteinen ruokailutauko säällisissä olosuhteissa on motivaatiota ja hyvinvointia tukeva sosiaalinen tapahtuma – ja parhaimmillaan hyvin nautinnollinen hetki. Toivottavasti tätä tosiasiaa ei tyystin turmella tehokkuuden tolkuttomassa tavoittelussa.