Ammattisotilaiden työaikasuojelu puhuttaa kentällä
Osallistuin vuoden 2019 aikana valtiovarainministeriön työryhmään. Ryhmän tehtävänä oli selvittää, mitä muutoksia vuonna 1970 säädettyyn lakiin puolustuslaitoksen virkamiesten työajasta olisi tehtävä. Toimeksianto edellytti, että ryhmän tuli kiinnittää huomiota erityisesti työaikasuojelullisiin asioihin.

Työryhmä sai työnsä valmiiksi joulukuussa 2019, noin 6 kuukautta määräajasta myöhässä. En lähde ruotimaan syitä miksi työn valmistuminen myöhästyi. Oma vahva käsitykseni minulla asiasta on. Työryhmän mietintö oli määrä julkaista ja luovuttaa asianmukaisesti ministerille. Valmista julkaisua ei kuitenkaan jaettu työryhmän jäsenille eikä se ilmestynyt Valtiovarainministeriön julkaisujen joukkoon kevään ja kesän aikana. Nyt julkaisu on luettavissa ministeriön sivuilla. Edelleenkään työryhmän puheenjohtaja ei ole jakanut sitä työryhmän jäsenille.
Tällainen toimintatapa ei ikävä kyllä yllätä. Työnantajaa edustivat työryhmässä valtiovarainministeriö, puolustusministeriö ja Pääesikunta. He vastustivat alusta asti kaikkia muutoksia lakiin. Heidän mielestään asiat pitää hoitaa sopimuspöydässä. Mietintöön kirjattiin erikseen järjestöjen ja työnantajan näkemykset. Mietintö jäi siis erimieliseksi.
Valitettavasti yritykset siirtää lainsäädännön jälkeenjääneisyys työmarkkinakysymyksesi on mielestäni lähinnä virkamiehiä halventavaa. Sivistysvaltiossa ja sopimusyhteiskunnassa ei voida ylenkatsoa sotilaiden oikeuksia lain tasoiseen työaikasuojeluun. Tämä ei ole työmarkkinakysymys. Kyseessä on tarve säätää sotilaiden työaikasuojelua edes piirun verran lähemmäksi yleistä työaikalakia. Tällä tarkoitan luonnollisesti normaaliolosuhteissa tapahtuvaa työskentelyä. Poikkeusoloista on oltava omat säännöksensä.
Julkisuudessa on noussut keskusteluun myös sotilaallisen harjoituksen ja meripalveluksen erityiskorvaukset. On väläytelty, että nämä poistamalla tai näistä leikkaamalla voitaisiin rahoittaa muutosta. Tässä menee puurot ja vellit sekaisin. Työmarkkinat ja lainsäädäntö halutaan aktiivisesti sekoittaa keskustelussa.
Aliupseeriliitto pitää nykyisiä sotaharjoitus- ja meripalvelukorvauksia jälkeenjääneinä. Niiden tasoa pitää pikemminkin nostaa kuin leikata. Parin tunnin lisäys työaikaan ei poista tätä tarvetta. Keskusteluissa unohtuu täysin se, etteivät kyseiset korvaukset ole tuntiperusteisia lisäpalkkioita. Ne ovat luonteeltaan olosuhdekorvauksia poikkeuksellisissa olosuhteissa tehdystä työstä.
Työ sotilaiden paremmasta työaikasuojelusta jatkuu. Poliittisten päättäjien keskuudessa on ymmärrystä sotilaita kohtaan. Nähtäväksi jää, mihin saakka tahto kantaa.
Sopimuspöydissä on alkamassa varsinainen ruuhkahuippu. Näen jo nyt edessämme useita haasteita. Niistä on jo jatkuvan neuvottelun periaatteella neuvoteltukin. Ainakin yksi asia on varma. Aliupseereiden etua ei näissä pöydissä aja kukaan muu kuin me aliupseerit itse. Kaikilla järjestöillä on omat tarpeensa ja tavoitteensa. Näin kuuluu ollakin. Näin on myös meillä ja niitä me puolustamme. Nämä tavoitteet ovat teidän, jäsenten, asettamia. Liittoomme päätöksenteossa ja tavoiteasettelussa kuuluu vahvasti kentän ääni.
Kiitos siitä. Teidän tukenne on tärkeää meille neuvottelijoille!
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Tärkeitä päätöksiä
Aliupseeriliitto teki tänä vuonna kaksi jäsentutkimusta. Toinen käsitteli työssäjaksamista ja toinen yleisemmin liiton toimintaa. Kyselyitä on analysoitu ja osin tämä työ on vielä kesken.
-
Työmarkkinaneuvottelut pandemian varjossa
Valtion virkaehtosopimusneuvottelut käynnistyivät alkuvuonna. Askelmerkit oli sovittu niin, että neuvottelujen tahti tihenee maaliskuun loppua kohden. Kukaan ei tuolloin vielä arvannut, että viimeiset viikot neuvoteltaisiin etänä, kukin neuvottelija omalla tahollaan.
-
Turvallisuuskeskusteluun on kylvetty turvattomuuden siemen
Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun pääaiheita kuluvana vuonna ovat olleet erilaiset turvallisuuteen liittyvät tapahtumat ja ilmiöt. Järkyttävät kansainväliset väkivallanteot on lähes kritiikittömästi monennettu osaksi suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusuhkia. Pelko hiipii liki.