Edunvalvonta on kestävyyslaji
Vuoden lähestyessä loppuaan tulee ainakin näin vanhemmiten miettineeksi mennyttä vuotta. Mitä vuoden aikana on tapahtunut, mitä pitäisi vielä saada aikaiseksi?

Omaa työtäni pohtiessa tulee tietenkin mieleen erimielisyysasiat, joiden selvittäminen on annettu tehtäväkseni. Koen suurena kunniana Aliupseeriliiton hallitukselta saamaani luottamusta hoitaa edelleen ammattikuntamme asioita. Mutta samaan aikaan suurta riittämättömyyttä siitä, että jotkut asiat, joita olen hoitanut koko pääluottamusmiespestini ajan, ovat vieläkin kesken. Ja vaikka puurtaisin loppuvuoden ymmyrkäisiä työpäiviä, en yksin pysty saattamaan asioita valmiiksi.
Keskeneräisten tehtävien luettelosta löytyy erimielisyysasia, jonka edeltäjäni on jo kertaalleen sopinut työnantajan kanssa. Kyse on useaa aliupseeria koskeva ratkaisu pitkän oppikurssin yhdenjaksoisuudesta. Aliupseerin täydennyskoulutukseen kuuluvat perus- yleis- ja mestariopinnot on vielä tänä vuonna jaettu kolmeen osioon: yhteisiin opintoihin, puolustushaaraopintoihin ja aselajiopintoihin. Ovatko nämä osiot samaa kurssia? Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kaikki edellä mainitut osiot voivat olla eri sotakoulun järjestämiä, kaikilla opinnoilla on aina omat toimeenpanokäskyt omalla ohjelmalla aloituksineen ja lopetuksineen. Siitä huolimatta työnantajan mielestä kyseessä on yksi ja sama kurssi! Tulkinta ennen vuotta 2018 oli työnantajallakin toisenlainen – tosin silloin suoritettiin SAMOK1, SAMOK2 ja SAMMO-opintoja. Samalla kaavalla kylläkin.
Toinen erimielisyysasia, jonka ratkaisun soisin löytyvän nopeasti, on se mitä työtä voidaan teettää sotilaallisen harjoituksen korvauksella? Onko aliupseeri käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa kaikkiin työnantajan määräämiin tehtäviin, kunhan hänelle maksetaan vuorokautinen sotaharjoituskorvaus?
Edunvalvojan pitää omata aimo annos sinnikkyyttä. Sinnikkyys on jonkun luonnehdinnan mukaan härkäpäistä päättäväisyyttä pitäytyä kiinni tekemisessä, joka voi välillä tuntua mahdottomalta ja raskaalta. Tämä konkretisoituu usein, kun on tarve päästä yhteisymmärrykseen työnantajan kanssa erilaisista toimintatavoista tai soveltamiskäytännöistä. Sinnikkyyttä kaivataan myös kaikilta edustettavilta. Tilanteen eskaloituessa epäkohdasta ilmoitetaan luottamusmiehelle. Luottamusmies ottaa asian työn alle viivytyksettä – mutta ratkaisun löytäminen pieneltäkin tuntuvaan asiaan voi kestää pahimmillaan jopa vuosia. Tämän täytyy tuntua turhauttavalta.
Kuluneen vuoden aikana pääsimme sopimukseen eräässä erimielisyysasiassa, ratkaisu oli myönteinen edustettaviemme kannalta. Mutta miten moni erimielisyystilanteeseen liittyvä oikeasti huomasi tilille tulleen ylimääräisen viisikymppisen, työstä aiheutunut haitta kun oli tehty jo kaksi vuotta sitten. Yhtään kiitosta ei ainakaan tullut asian ripeästä hoitamisesta.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Yhtenäisyys ja yhteisöllisyys entistä tärkeämpää
Osallistuin marraskuussa kokoukseen, jossa olivat edustettuina EU-jäsenmaiden julkisten alojen ammattiliitot. Keskustelun aiheena oli EU-työaikadirektiivin muutostarve ja sen heijastuminen ammattisotilaiden työajan määrittelyyn kansallisella tasolla.
-
Yhdistykset luovat perustan vaikuttamiselle
Vaikuttaminen perustuu sopimusten ja määräysten tuntemukseen, verkostoitumiseen, viestintään ja luottamuksen rakentamiseen. Pohjalla on kuitenkin ymmärrys jäsenkentän työelämäajatuksista.
-
Meripalveluksen kehittämiskokeilu aloitettu Rannikkolaivastossa
Merivoimien aluspalveluksen palvelussuhteen ehtojen kehittämiseksi on erilaisia työtyhmiä kokoontunut vuodesta 2014 alkaen. Työskentelyn tavoitteena on ollut jaksamisen edistäminen aluspalveluksessa, erityisesti valmiusaluksilla.