Aliupseerit

5.6.2025

Simulaattorien kärkiosaaja

Pursimies Tatu Leppänen on työskennellyt Puolustusvoimissa kahdessa puolustushaarassa, kolmessa joukko-osastossa, kolmella paikkakunnalla. Koko sotilasuransa hän on toiminut erilaisissa kouluttajatehtävissä.

Leppänen aloitti Merisotakoulussa vuoden 2024 lopussa. Järjestelmäaliupseerina hänen vastuualueellaan ovat erilaiset simulaattorit. Laaja tehtävä sisältää erilaisten simulaattorien koulutusta, ylläpitoa ja hallinnointia.

– Meillä on käytössä laaja kirjo simulaattoreita merenkulusta, merivalvonnan kautta komentaja- ja esikuntasimulaattoriin sekä VBS4-sotapelisimulaattori. Olen ehkä harvoja aliupseereita, joille kalustoon kuuluu planetaario!

Leppäsen mukaan vaativassa tehtävässä tulee olla osaamista ja ymmärrystä toiminnasta rannikolla sekä ryhmästä aina pataljoonatasan toimintaan. Hänen tulee ymmärtää riittävästi kaikesta toimintaympäristöön liittyen, jotta hän osaa kouluttaa simulaattorien käyttöä niitä käyttäville kouluttajille. Tehtävässä tulee myös olla ymmärrystä, miten opetetaan ja koulutetaan

– Minun pitää ymmärtää simulaattorien toimintaa ja kehitystä puolustushaara- ja Puolustusvoimat-tasolla. Isojen kokonaisuuksien ymmärtäminen on välttämätöntä. Minulla tulee olla ymmärrystä eri aselajeista, teknistä osaamista, laitteiden ylläpito-osaamista sekä kyky toimia yhdessä ison ihmismäärän kanssa. Minun pitää pystyä kertomaan kouluttajille, mitä kaikkea simulaattoreilla pystyy tekemään ja miten niitä pystyy hyödyntämään opetuksessa. 

Vaikka Leppäsen virkapaikka on Suomenlinna, harjoitukset ja asiantuntijaluennot vievät hänet usein esimerkiksi Lappeenrannassa sijaitsevaan Maasotakouluun sekä Maavoimien esikuntaan. Leppäsen asiakkaita ovat kaikki puolustusvoimalliset henkilöstöryhmät, eri puolilla Suomea. Työ vaatii asiantuntijalta myös englannin puhutun ja kirjoitetun kielen taitoa.

Leppänen kertoo, että simulaattoritoiminta on yhden miehen sektori. Työ on hyvin itsenäistä. Sektorilla on kaksi varusmiestä ja teknisenä asiantuntijana yksi nuorempi aliupseeri.

– Kokenut kouluttaja tarvitsee vain suuntaviitat. Hän pystyy toteuttamaan tavoitteet itsenäisesti.

Mestari-oppipoika -perehdytystä

Leppänen sai kipinän ammattisotilaan uralle Kosovossa rauhanturvaajana palvelleelta tuttavalta. Hän kiinnostui alasta kuullessaan tarinoita sotilaselämästä.

– Rupesin miettimään, että minäkin haluan osaksi tuollaisia tarinoita. Hain valmiusjoukkoihin, mutta en silmälasien takia tullut valituksi. Varusmiespalveluksen suoritin Pioneerirykmentissä. Totesin, että sotilaselämä oli mukavaa.

Ensimmäinen ammattisotilastyöpaikka löytyi Sodankylästä Jääkäriprikaatista vuonna 2009.

– En ollut koskaan käynyt Kemiä pohjoisempana. Aloitin työt pahimpaan kaamosaikaan. Siitä se sitten lähti.

Ensimmäisessä työpaikassa merkittävässä roolissa olivat kolme opistoupseeria, jotka ottivat uuden aliupseerin siipiensä suojaan.

– Se oli tällaista mestari-oppipoika-perehdytystä. Arvostan kovasti tätä aikaa. Minulla oli kolme mestaria, jotka opastivat minua työhön ja auttoivat minua alkuun.

Leppänen työskenteli opetusaliupseerina Jääkäriprikaatissa yli kuusi vuotta. Ennen Rannikkoprikaatiin siirtymistään, Leppänen oli kuusi kuukautta Libanonissa tiedusteluryhmän johtajana. Siirtyminen toiseen puolustushaaraan, toiselle puolelle Suomea toi kouluttajatehtäviin ihan uusia näkökulmia. Rannikkoprikaatissa Leppänen työskenteli kahdeksan vuotta.

– Olen ollut yhteensä 15 vuotta kouluttajatehtävissä. Hallintoyksiköiden ja puolustushaaran vaihto auttaa ymmärtämään Puolustusvoimien isoa kuvaa. Tekemäni työt ovat auttaneet minua näkemään maa-, meri- ja ilmavoimallista toimintaympäristöä sekä kansainvälistä toimintaa. Näkemään, miten kaikki asiat linkittyvät toisiinsa. Piru piilee yksityiskohdissa, tavataan sanoa.

Jatkuvaa osaamisen kehittämistä

Leppänen haluaa kehittää itseään ammattisotilaana. Hän haluaa ymmärtää kokonaisvaltaisesti, mitä sota on. Leppänen suunnittelee itselleen joka vuosi ainakin yhden opetustilaisuuden tai kurssin. Sellaisen, mikä palvelee hänen tehtäväänsä.

– Ensi vuonna suunnittelen lähteväni Nato Schooliin Saksaan, aliupseerien keskitason kurssille. Lisäksi luen ammattikirjallisuutta esimerkiksi Nato-standaareista. Mielestäni on tärkeää, että me ammattisotilaat luemme työtämme koskevia oppaita. Meidän, jotka opetamme muita, tulee tuntea työhömme liittyvät asiat.

Työuraa Leppäsellä on jäljellä vielä parikymmentä vuotta. Hän näkee, että nykyisen tehtävän jälkeen, hänellä on mahdollisesti vielä kaksi eri tehtävää. Suuntautuminen hankepuolelle kiinnostaa.

– Menen varmaankin hankepuolelle, suuntaudun kehittämään varusteita ja välineitä. Nykyinen kokemukseni, osaaminen ja kiinnostukseni ohjaa sinne. Haluan mukaan kehittämään tulevaisuudessa käyttöönotettavia varusteita ja aseita tulevaisuuden sotilaille.  Haasteena on nyt se, että sellaista virkaa ei ole olemassa, jossa osaamiseni kohtaisi. Siksi töitä täytyy tehdä vielä, jotta osaamiseni saataisiin käyttöön.

Leppänen valmistautuu tuleviin tehtäviin kouluttamalla itseään ja kehittämällä itseään asiantuntijana. Siksi suunnitelmissa on järjestelmä- ja logistiikkapuolen kursseja.

– Osaan ilmaista kehityskeskustelussa esimiehelle, että tämä on tavoitteeni viiden vuoden aikana. Mietimme yhdessä tavoitetta edistäviä kurssituksia. 

Puolen vuoden Libanonin tehtävän lisäksi Leppänen työskenteli puoli vuotta EUMAM UA-operaatiossa, koulutusryhmässä. Ryhmässä oli kokeneita ammattisotilaita ja kriisinhallintatehtävissä toimineita reserviläisiä. He kouluttivat ukrainalaisia jalkaväkijoukkueen johtajia.

– Voi olla, että joku kansainvälinen tehtävä tulee vielä eteen. Haluaisin lähteä ulkomaille. Kolme vuotta ulkomailla on toki pitkä aika, jos perhe jää Suomeen. Tämän hetken tiedon mukaan, perheellä ei ole mahdollista lähteä mukaan ulkomaille.

Teksti: Asta Ruuskanen

Kuvat: Rannikkoprikaati