Siirry sisältöön

Turvallisuuskeskusteluun on kylvetty turvattomuuden siemen

Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun pääaiheita kuluvana vuonna ovat olleet erilaiset turvallisuuteen liittyvät tapahtumat ja ilmiöt. Järkyttävät kansainväliset väkivallanteot on lähes kritiikittömästi monennettu osaksi suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusuhkia. Pelko hiipii liki.

Valtioneuvosto antoi ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kesäkuussa tätä vuotta. Globaaleiksi metauhiksi nimetään muun muassa ilmastonmuutos, ihmisoikeustilanne ja kansainvälinen muuttoliike. Selonteon konkreettisin lopputulema kuitenkin on, että Suomen lähialueen turvallisuusympäristö on heikentynyt, kuten myös puolustusministeri tässä lehtemme numerossa toteaa. Lähiympäristön turvallisuusuhilla tarkoitetaan erityisesti Venäjän toimia Itämeren piirissä. Venäjä mainitaan selonteossa pikaisesti laskien 32 kertaa. Sen todetaan kyseenlaistaneen ja horjuttaneen turvallisuusjärjestystä alueella. Venäjää käsittelevien tekstiosien jälkeen todetaan selonteossa omassa kappaleessaan seuraavaa: ”Sotilaallista voimakäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois.”

Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto, ylipäällikkö, ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimain komentaja, ovat toistuvasti julkisuudessa kuitenkin korostaneet, että Suomeen ei kohdennu sotilaallista uhkaa. Suomen poliittisen valtiojohdon ja sotilasjohdon inhorealistisia kannanottoja voinee ymmärtää.

Kansalaisten elämään ruohonjuuritasolle turvallisuuskeskustelu jalkautuuu lähinnä median välityksellä. Ammattisotilaat taas seuraavat keskustelua lisäksi omista ammatillisista näkökulmistaan. Näihin saataneen lisäselvitystä talvella 2017 annettavassa puolustusselonteossa. Turvallisuusuhkien jatkuva esilläolo saattaa aiheuttaa myös hämmennystä kansalaisten keskuudessa. Mikä minun ja minun perheeni turvallisuutta nyt ihan oikeasti uhkaa? Onko Suomella kuitenkin sotilaallisia uhkia vai eikö niitä ole? Eikö Suomi olekaan enää turvallinen maa olla ja elää?

Turvallisuudentunnetta horjuttavat erityisesti seikat, jotka tulevat lähelle tai joita on vaikea ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi jo normaalioloissa puheet informaatio-, kyber- tai hybridisodasta tai -vaikuttamisesta. Kotitietokoneet, sähköverkot tai jopa kodinkoneetkin ovat muuttuneet arkisista ihmisiä palvelevista laitteista ja järjestelmistä turvallisuusuhiksi. Taloyhtiöt hankkivat kymmenien tuhansien valvontajärjestelmiä vaikka yhtiössä ei koskaan ole tapahtunut yhtään mitään. Kesämökkien puuceet ovat kännykkävalvonnan piirissä.

Epävakautta ja ennustamattomia uhkia korostava julkinen keskustelu saa argumentaatiopohjansa varautumisesta. Tälle on perusteensa. Samalla julkinen turvallistamiskeskustelu voi kuitenkin aiheuttaa ihmisissä perusteetonta pelontunnetta tuntematonta kohtaan. Turvallisuuskeskusteluun onkin kylvetty turvattomuuden tunteen itävä siemen.     

Toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulun aikaa ja arvokasta itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta 2017


Mika Oranen

Puheenjohtaja

Aliupseeriliitto

  • Nokkakolariin henkilöstön kanssa?

    Suomi hyväksyttiin Naton tarkkailijajäseneksi kesäkuussa. Matka kohti täysjäsenyyttä on edennyt ripeästi. Vain seitsemän jäsenmaata ei ole tätä kirjoitettaessa ratifioinut Suomen hakemusta.

  • Puolustusvoimien henkilöstömäärä ei riitä nykyvelvoitteisiin

    Puolustusvoimien henkilöstömäärä on laskenut 2000-luvulla noin 25 prosentilla, yli 16 000 henkilöstä 12 000 henkilöön. Viimeisin tuntuva leikkaus henkilöstömäärään tehtiin puolustusvoimauudistuksen yhteydessä, kun puolustusvoimien henkilöstömäärää vähennettiin noin 2400 henkilöllä.

  • Henkilöstön määrä kasvaa

    Pääesikunta on päättänyt kuinka 100 uutta tehtävää jaetaan Puolustusvoimissa. Näistä tehtävistä 80 on aliupseerin tehtäviä. Toivottavasti rekrytointi saadaan käyntiin nopeasti ja uudet henkilöt tehtäviinsä.