32.000 palan haaste
Onko palapelien tekeminen harrastus siinä kuin mikä muukin harrastus? Ketä kiinnostaa palapelien tekeminen? Kuka arvostaa ja ymmärtää niiden tekemistä? Kuka tunnustaa tekevänsä niitä? Kuinka moni on sanonutkaan aloittaneensa mutta mielenkiinto lopahtanut kesken…
Tekeminen vaatii yleisesti asiaan mielenkiintoa, pitkäjänteisyyttä, aikaa ja paikkaa. Harvalta löytyy näitä kaikkia.
Palapelithän mielletään yleensä vain lapsille tarkoitetuksi ajankuluksi, mutta kyllä ne on tarkoitettu kaiken ikäisille. Lasten palapeleistä aloitin minäkin. Muovipussissa oli useamman palapelin palat sekaisin ja niitä rakentelin niin kauan kunnes aloin saamaan isompia pelejä lahjaksi; muutamasta sadasta parin tuhannen palan peleihin. Sitten tekeminen vaihtui moneksi vuodeksi koulu-, työ- ja iltaelämäksi, eikä pienessä asunnossa ollut tilaakaan.
Ensimmäiset ”isoni”, 4.000:n ja 6.000:n palan, sain tehtyä joskus vuonna 2003, kun oli kerrankin lattiatilaa, mutta ei rahaa viettää iltaa jossain muualla eli ei sosiaalista elämää. Samassa tilassa sain tehtyä seuraavan isomman 13.200:n palan työn. Kaveri pyysi sitä itselleen tauluksi. Harmi etten ikinä nähnyt valmiina tauluna seinällä.
Sen jälkeen oli vuosia hieman hiljaisempaa. Mitä nyt muutamana jouluna kuusen edessä tein pienempiä, alle 2.000:n palan töitä.
Tammikuussa 2016 löysin sattumoisin Helsingin Kampista 32.000:n palan laatikon. Se oli haaste! Hetken mietin mihin se kotona mahtuisi. Palapeli oli kooltaan 5,44 x 1,92 metriä. Koska hinta oli kohtuullinen, päädyin tekemään kaupat. Noin kymmenen kuukauden kuluttua totesin olohuoneen lattian olleen lähelle mitoiltaan. Vain CD-telineet tai kirjahylly olisi pitänyt siirtää, jotta työ olisi mahtunut ilman kahden palarivin irrotusta.
Minne mahtuu seuraava haaste?
Nyt on ilmaantunut myös 40.320:n palan palapeli myyntiin. Vaihdanko asunnon isompaan vai vuokraanko hallin? Mitoiltaan 6,80 x 1,92 metrin kokoiselle palapelille pitäisi olla aika lailla yhtenäistä tilaa. Aika näyttää.
Miksi teen palapelejä? Aluksi ne olivat yhtenä lapsuuden leluista puuauton lisäksi. Sitten pelkkää ajankulua, kun ei ollut tietokonetta, ei urheilua, ei sosiaalista elämää. Lisäksi haasteellisuus. Tekeminen vaatii hahmotuskykyä, pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Ja lopulta valmistuu visuaalisesti hienoja kuvia.
Mitäkö teen tuolle isolle palapelille? Hetken ihailtuani pussitan palat takaisin laatikkoon ja säilytän seuraavalle tekijälle. Onko halukkaita lainaamaan? Kuljetus on helppoa; laatikkoon kuuluu oma kuljetuskärry – siis sellainen ”kaljakärry”, ei auton vetokoukulla vedettävä sentään…
”Ei tämä ole harrastus vaan urakka.”
Hannu Ahti, 51 vuotta
Kuvat: Kimmo Alpiranta
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Turvaa vapaa-ajalle tapaturmavakuutuksella
Työaikana tapaturmien varalta turvanasi on työnantajan lakisääteinen tapaturmavakuutus, mutta entä vapaa-ajalla? Aliupseeriliitto on vakuuttanut jäsenensä vapaa-ajan tapaturmavakuutuksella Turvassa. Vakuutus on voimassa sen vuoden loppuun, jonka aikana jäsen täyttää 68 vuotta.
-
Jyrki Surkka suosittelee näitä kirjailijoita
Olen lukijaprofiililtani aika on/off-mies. Siksi lukemiseni keskittyy yleensä loma-ajalle. Minulla on nimittäin lähes pakottava tarve saada kirja luetuksi saman tien kun aloitan sen.
-
Mika Oranen suosittelee street artia
”Street artiksi minä sitä kutsun”, sanoo Mika Oranen kertoessaan harrastuksestaan. Street art on taidesuuntaus, joka kokoaa yhteen amerikkalaisen graffitin, 60-luvun pop- taiteen, 70-luvun punk- taiteen, sarjakuvataiteen ja poliittisen kuvasatiirin. 70-luvun punk-aikakauden nuorena yhteiskunnallinen kritiikki taiteen keinoin kiinnosti vaikka en punk-ilmiötä muilta osin omakseni omaksunutkaan.