Siirry sisältöön

32.000 palan haaste

Onko palapelien tekeminen harrastus siinä kuin mikä muukin harrastus? Ketä kiinnostaa palapelien tekeminen? Kuka arvostaa ja ymmärtää niiden tekemistä? Kuka tunnustaa tekevänsä niitä? Kuinka moni on sanonutkaan aloittaneensa mutta mielenkiinto lopahtanut kesken…

HannuAhti_palapeli__

Tekeminen vaatii yleisesti asiaan mielenkiintoa, pitkäjänteisyyttä, aikaa ja paikkaa. Harvalta löytyy näitä kaikkia.

Palapelithän mielletään yleensä vain lapsille tarkoitetuksi ajankuluksi, mutta kyllä ne on tarkoitettu kaiken ikäisille. Lasten palapeleistä aloitin minäkin. Muovipussissa oli useamman palapelin palat sekaisin ja niitä rakentelin niin kauan kunnes aloin saamaan isompia pelejä lahjaksi; muutamasta sadasta parin tuhannen palan peleihin. Sitten tekeminen vaihtui moneksi vuodeksi koulu-, työ- ja iltaelämäksi, eikä pienessä asunnossa ollut tilaakaan.

Ensimmäiset ”isoni”, 4.000:n ja 6.000:n palan, sain tehtyä joskus vuonna 2003, kun oli kerrankin lattiatilaa, mutta ei rahaa viettää iltaa jossain muualla eli ei sosiaalista elämää. Samassa tilassa sain tehtyä seuraavan isomman 13.200:n palan työn. Kaveri pyysi sitä itselleen tauluksi. Harmi etten ikinä nähnyt valmiina tauluna seinällä.

Sen jälkeen oli vuosia hieman hiljaisempaa. Mitä nyt muutamana jouluna kuusen edessä tein pienempiä, alle 2.000:n palan töitä.IMG_1315_KAlpiranta_

Tammikuussa 2016 löysin sattumoisin Helsingin Kampista 32.000:n palan laatikon. Se oli haaste! Hetken mietin mihin se kotona mahtuisi. Palapeli oli kooltaan 5,44 x 1,92 metriä. Koska hinta oli kohtuullinen, päädyin tekemään kaupat. Noin kymmenen kuukauden kuluttua totesin olohuoneen lattian olleen lähelle mitoiltaan. Vain CD-telineet tai kirjahylly olisi pitänyt siirtää, jotta työ olisi mahtunut ilman kahden palarivin irrotusta.

Minne mahtuu seuraava haaste?

Nyt on ilmaantunut myös 40.320:n palan palapeli myyntiin. Vaihdanko asunnon isompaan vai vuokraanko hallin? Mitoiltaan 6,80 x 1,92 metrin kokoiselle palapelille pitäisi olla aika lailla yhtenäistä tilaa. Aika näyttää.

Miksi teen palapelejä? Aluksi ne olivat yhtenä lapsuuden leluista puuauton lisäksi. Sitten pelkkää ajankulua, kun ei ollut tietokonetta, ei urheilua, ei sosiaalista elämää. Lisäksi haasteellisuus. Tekeminen vaatii hahmotuskykyä, pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Ja lopulta valmistuu visuaalisesti hienoja kuvia.

Mitäkö teen tuolle isolle palapelille? Hetken ihailtuani pussitan palat takaisin laatikkoon ja säilytän seuraavalle tekijälle. Onko halukkaita lainaamaan? Kuljetus on helppoa; laatikkoon kuuluu oma kuljetuskärry – siis sellainen ”kaljakärry”, ei auton vetokoukulla vedettävä sentään…

”Ei tämä ole harrastus vaan urakka.”

Hannu Ahti, 51 vuotta

Kuvat: Kimmo Alpiranta

FullSizeRender_KAlpiranta_


  • Tehtävänimikekisan tulokset

    Ammattisotilaan lukijat lähettivät joulu-tammikuussa toimitukseen ehdotuksia mies-sanan korvaavista vaihtoehdoista aliupseerien tehtävänimikkeissä. Lehden epävirallinen nimitoimikunta oli koonnut muutamia vaihtoehtoja lukioiden omien esitysten lisäksi.

  • Leirinuotiolla

    Kesäinen luonto tuo mukanaan upeita luonnon antimia, joiden hyötykäyttö kuuluu jokaisen sotilaan selviytymistaitoihin. Seuraavat ohjeet riittää kahdelle henkilölle pääruoaksi, tai neljälle lisäkkeeksi kalan tai lihan seuraksi. Pienillä esivalmisteluilla tämä on nopea ja helppo nuotioruoka.

  • Leirinuotiolla

    Eräkokki kertoo Leirinuotiolla, miten valmistetaan maasto-olosuhteissa loimukonjakkitaimenta tykötarpeineen.