Virkaehtosopimuksen soveltaminen ja erimielisyyksien ratkaiseminen

Jatkuvan neuvottelun periaate on mielestäni se tapa mitä pitäisi suosia. Kyseinen menettely voi olla kahdenvälistä, missä pääluottamusmies neuvottelee pääesikunnan henkilöstöosaston palvelussuhdesektorin johtajan kanssa. Se voi myös tapahtua soveltamistyöryhmässä, jolloin osallistujina ovat kaikkien liittojen edustajat sekä pääesikunnan edustajat.

Jatkuvan neuvottelun periaate on kärsinyt hieman inflaatiota. Syynä tähän on se, että asiat eivät tunnu valmistuvan koskaan. Esimerkkinä tapaus, jonka toimeenpano yhteisen kannan löydyttyä kesti noin vuoden. Jäsen, jota asia koskee, tuskastuu pitkään tärkeää ratkaisua odottaessaan. Vielä vaikeampaa hänen on ymmärtää sitä, että mitään ei tapahdu asian loppuun saattamiseksi, vaikka hän on saanut tiedon asian ratkeamisesta.

Päätösten toimeenpano vaatii aina työnantajan päätöksen, tai ainakin ilmoituksen päätöksestä asianosaisen hallintoyksikköön. Mikäli näitä ei tehdä, ei asialle tapahdu mitään vaikka yksimielisyys asiassa olisi saavutettu. Joissakin hallintoyksiköissä on käytäntö, että vain virallinen asiakirja kelpaa toimeenpanon käynnistämiseksi. Näin etenkin, jos neuvottelun tulos on poikkeava heidän omasta kannastaan. Tällaista toimintatapaa on vaikea ymmärtää. Luulisi riittävän kun palvelussuhdesektorin johtaja lähettää hallintoyksikköön sähköpostin asian ratkaisemisesta.

Jämäkkyyttä toimeenpanoon

Jatkuvan neuvottelun menettelyllä saavutetaan hyviä tuloksia. Toimeenpanoon toivoisin kuitenkin jämäkkyyttä. Jo hyvä hallintotapa edellyttää näin. Kysymys on myös työnantajan toiminnan uskottavuudesta. Asioiden käsittely ei saa kestää kuukausia. Yksilön kannalta tällainen on täysin kestämätöntä.

Pääsopimuksen mukaiset erimielisyydet ovat aina virallisia. Niiden käsittelystä on sovittu virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksessa. Sopimus määrittää hyvin tarkat muodot, kuinka ja missä ajassa neuvottelut on käytävä. Valitettavasti myös näissä asioissa on aikamääreisiin liittyvää leväperäisyyttä. Tuntuu oudolta että työnantaja ei suhtaudu virallisiin neuvotteluihin ja niiden aikarajoihin vakavasti. Aliupseeriliitossa emme koe riitelyä mitenkään miellyttävänä asiana. Emme voi kuitenkaan toistuvasti hyväksyä sitä, että työnantaja ei piittaa aikamääreistä. Tuntuisi aika turhauttavalta aloittaa uusi erimielisyysprosessi siitä, että edelliseen neuvottelupyyntöön ei ole reagoitu sopimuksen mukaisesti. Valmius myös tähän on olemassa.

Pääsopimuksen mukaisia erimielisyyksiä on ratkaistu Aliupseeriliiton ja pääesikunnan välillä huhtikuun 2015 ja huhtikuun 2017 välillä kolme kappaletta. Erimielisyydet ovat koskeneet

• sairastumispäivän työaikamerkintää (JPR)
• virkapukineiden hankintaa (PSPR)
• työvuoroluettelon muuttamista jälkikäteen (LAPLSTO)

Kaikissa näissä päädyimme yksimieliseen ratkaisuun, Aliupseeriliiton kannan mukaisesti.

Tällä hetkellä pääsopimuksen mukaisessa neuvottelussa on kesken sairastumispäivän työaikamerkintä -neuvottelu (1.LOGR). Neuvottelu on käyty jo syyskuussa 2016, mutta työantaja ei ole vieläkään tehnyt neuvottelusta pöytäkirjaa tätä tekstiä kirjoitettaessa. Näin pitkä käsittelyaika ei ole kohtuullinen.

Huomenna 16.5 menemme pääluottamusmies Terho Eirosen kanssa käymään neuvottelut Rannikkolaivaston monisäikeisen ja useita erimielisyyksiä sisältävässä asiassa. Tätä kokonaisuutta on ensin yritetty ratkaista soveltamistyöryhmässä. Samassa yhteydessä neuvottelemme myös takuupalkka-ajan kulumisesta palkattoman virkavapauden aikana, koskien Jääkäriprikaatissa palvelevaa aliupseeria.

Toivottavasti saamme terävöitettyä toimintaa työnantajan kanssa ja poistettua tarpeettomat viiveet päätöksenteosta ja toimeenpanosta.