Kansainvälisyys on ammattisotilaan “uusi” normaali

Aliupseeristo ei ole ollut isosti tämän toiminnan keskiössä. Toisille kansainvälisyys on siis uudempi ilmiö kuin toisille. Tästä syystä uusi-sana on lainausmerkeissä.

Kansainvälisyys on myös ideologinen katsanto. Kolikon toinen puoli on kansallinen puolustus. Kumpikin kuitenkin pyrkii tukemaan toistansa. Ne eivät sulje pois toisiansa. Tai ainakaan niiden ei pitäisi. Isolle osalle ammattisotilaita ammatillinen katsanto ei ole kansainvälisyydessä vaan kansallisessa. Orientaatio on selvä. Tästä samasta perusteesta sinänsä toisille kansainvälisyys on ammattitaidon kehittymistä, vaihtelua ja uutta ja innostavaa. Toisille taas se on jotain ylimääräistä, muuta hommaa – ”onks pakko” -työtä.

Perinteisesti kansainvälisyys on liitetty kriisinhallintatehtäviin. Ja sen vapaaehtoisuuteen. Pelkästään näin tulkittu kansainvälisyys on jo nyt mennyttä maailmaa. Kansainvälisyys on jo nyt osa monen aliupseerin arkista virkatyötä. Ja yhä useamman virkatyöhön se väistämättä liukuu. Monimuotoiset kansainväliset harjoitukset lisääntyvät jatkuvasti niin Suomessa kuin ulkomailla. Hankintoihin liittyen ollaan mukana erilaisissa toiminnallisissa projekteissa, kansainväliset koulutukset avaavat mahdollisuuksia aliupseeristolle enenevissä määrin, ulkomaille suuntautuvat työhön liittyvät virkamatkat ovat lisääntyneet ja kansainvälisten edustustehtävienkin määrä on kasvussa. Ja kansainväliset sotilasaputehtävät tulevat lisäksi osaksi ammattisotilaan arkea.

Suomalainen kansallinen ammattisotilas on siis mitä suurimmassa määrin kansainvälinen. Myös aliupseeri. Kansainvälisyyteen liittyvät virkatyöt ovat osa normaalia virkatyötä ja sotilaan arkea. Kansainvälisyys on ammattisotilaan uusi normaali – ilman lainausmerkkejä.

Rentouttavaa kesää kaikille lukijoille