Kaikki on mahdollista

Hiihtäjä Ristomatti Hakola (27) on valittu Aliupseeriliiton Vuoden urheilijaksi. Hakola työskentelee Porin prikaatissa liikuntakasvatusaliupseerina. Kersantti Hakola kuuluu Puolustusvoimien Valio-ryhmään ja hiihdon A-maajoukkueeseen.

Hakolalla on silminnähtävä palo hiihtoon ja rautainen tahto menestyä.  Tähänastisista suorituksistaan hän arvostaa korkeimmalle olympiasprintin kuudetta sijaa Koreassa. Menestyksen nälkäisellä miehellä on kuitenkin runsaasti tavoitteita uralleen. Keskeisellä sijalla on luonnollisesti neljän vuoden päässä siintävät seuraavat olympialaiset.

– Siellä kaikki mitalit kelpaavat, mutta kultaa lähdetään hakemaan.

Hiihto ei ollut itsestään selvä laji Hakolalle. Hänen parhaat kaverinsa hiihtivät ja Hakola lähti vanavedessä mukaan. Varsinainen herätys miehen mahdollisuuksiin menestyä kilpaurheilijana tapahtui vasta armeijassa.

– Kun suoritin varusmiespalvelusta Porin prikaatissa, voitin alle 20-vuotiaiden SM-kultaa kahdesti. Tuolloin ymmärsin, että voisin menestyä lajissa. Varusmiespalvelu teki minulle hyvää urheilijana. Monella urheilijalla ura lähtee laskuun palvelusaikana. Minulle kävi toisin päin.

Hakola siirtyi suoraan varusmiespalveluksesta sopimussotilaaksi Porin prikaatiin.

– Pääsin liikunta-alalle ja valmennusryhmään. Tämä oli tavoitteeni alusta lähtien.

Hakola ylistää Niinisalon liikuntamahdollisuuksia.

– En tiedä Suomessa parempia liikkumismaastoja kun mitä meillä Niinisalossa on. Siellä on huippuolosuhteet harjoitteluun.

 Työ tasapainottaa urheilua

Urheilevan sotilaan vuosi rytmittyy kilpailukauden mukaan. Loka-maaliskuu Hakolalla menee pääosin kilpailuissa, keväästä syksyyn varuskunnassa.

– Urheilijan ihmisarvo määräytyy suoritusten mukaan. On mukavaa päästä välillä pois urheilukuplasta ja elää tavallista elämää. 

Hakola korostaa, että monessa muussa ammattikunnassa ei ole niin kovatasoisia urheilijoita kuin sotilaissa. Hänen työpisteellään on muitakin erinomaisia urheilijoita ja tervettä kisailua kollegoiden välillä.  Hakola tunnustaa, että voimalajeissa hän ei pärjää kollegalleen, kuulantyöntäjä Arttu Kankaalle.

– Hän on minua vahvempi eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia voittaa.

Hakola kokee, että työkaverit suhtautuvat hyvin huippu-urheilijaan työtoverina.

– Kun viime kaudella kaaduin useamman kerran kisoissa, löysin työpöytäni alta tasapainolaudan. Näin kaverit kannustavat.

 Huippu-urheilijan harjoittelu jatkuu myös kisakauden ulkopuolella.

– Harjoittelen keväästä syksyyn noin neljä-viisi tuntia päivässä, usein kahdessa erässä. Tuolloin pyöräilen, juoksen tai rullahiihdän. Voimaharjoittelussa keskityn lähinnä nopeutta lisäävään ja hermottavaan harjoitteluun.

Hakola on tuttu näky myös sotilaiden urheilumittelöissä. Hänelle käy laji kuin laji. Hakola on voittanut viisi kertaa sotilasampumahiihtomestaruuden. Hän tituleeraa itseään rynnäkkökivääri-ampumahiihtolegendaksi.

“Tuntuu hyvältä kun kilpailussa muut jäävät, eikä itsellä ole vielä kaikki pelissä”

Tehotiimi tukena

Vuoden urheilijan menestyksen takana on tehotiimi. Tiimi pitää huolta, että Hakolalla on mahdollisuus keskittyä täysillä hiihtoon.

– Isäni on ollut vahvasti taustalla pienestä asti. Tero Vehkamäki toimi yleismiehenä ja junailee kaiken tarpeellisen. Valmentajani on Antti Haggvist. Minulla on ollut neljä vuotta sama suksihuoltaja Heikki Käyhkö. Hän tuntee ja tietää minut. Luotan Heikkiin niin paljon, että hän testaa sukseni ennen kilpailua. Minä vaan teen hiihtosuoritukset.

Huippu-urheilijan on hyvä katsoa elämää myös uran jälkeen. Näin tekee myös kersantti Hakola. Hän haki ja pääsi ensi yrittämällä Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Hakupäätös syntyi kun Hakolalla oli pakollinen lepo kilpailemisesta eikä mitään mielekästä tekemistä.  Hänellä on erinomainen muisti ja mies takoikin 900 sivua pääsykoekirjoja ulkoa.

– Tutkinto helpottaa sopeutumistani urheilu-uran jälkeen. Rovaniemi valikoitui opiskelupaikaksi erityisesti hyvin hiihto-olosuhteiden takia.

Vuoden urheilija kertoo olevansa täysin urheiluhullu. Hän nauttii urheilusta myös vapaa-aikanaan.

– Kaikki harrastuksenikin liittyvät urheiluun. Pelaan mielelläni erilaisia pallopelejä. Noin 90 % kankaanpääläisistä pelaa pesäpalloa. Se on meidänkin perheen päälaji.

Kurinalaisen urheilijan elämään kuuluu myös keitaita, jolloin Hakola nauttii täysillä muustakin kuin urheilusta.

– Paras päivä vuodesta on 20.8. kun sorsastus alkaa. On hienoa katsella peilityyntä järvenpintaa ja odottaa lintuja.

Toinen Vuoden urheilijan suurista nautinnon lähteistä on supisuomalainen Fazerin sininen.

“Kun osallistun, haluan voittaa.”