Vierivä kivi ei sammaloidu

Lammeksen tehtäviin kuuluu muun muassa aliupseerien edunvalvonnan johtaminen, seuranta ja kehittäminen sekä au-palkkausjärjestelmän ja kriisinhallinnan asiantuntijatehtävät. Lisäksi hän vastaa jatkuvasta neuvottelumenettelystä ja oikeudellisten asioiden ohjauksesta.

Siirtyminen puolustushaaran edunvalvojan tehtävistä valtakunnalliseen tehtävään on tapahtunut vauhdilla. Uusia ihmisiä, asioita ja paikkoja on tullut ensimmäisten viikkojen aikana runsain mitoin eteen.

– Kulunut kuukausi uudessa tehtävässä onkin ollut ennen kaikkea haastava. Vastaanotto on kuitenkin ollut positiivinen ja olen tuntenut oloni tervetulleeksi.  Virastoeräneuvottelut ovat päällimmäisenä tehtävälistalla. Lisäksi asialistalla on ollut luottamusmieskursseja, puheenjohtajapäivät, keskustason arviointi- ja kehittämisryhmän tapaamisia sekä lukuisa määrä erilaisia työryhmiä ja enemmän tai vähemmän virallisia tapaamisia eri toimijoiden kanssa.

Lammes on työskennellyt Puolustusvoimissa 27 vuotta. Ensin värvätyn ja sen jälkeen sotilasammattihenkilön ja aliupseerin virassa. Uransa ensimmäiset kahdeksan vuotta hän työskenteli Utön linnakkeella merivalvontatehtävissä.

– Koska linnake oli kaukana kaikesta, en ollut edunvalvonnallisesti aktiivinen vielä siihen aikaan. Ammattiliittoon toki liityin heti urani alusta, liittorekrytointi taisi tapahtua sanomalaitteen välityksellä Turusta käsin.

Turkuun Lammes siirtyi juuri ennen vuosituhannen vaihtumista. Tuosta ajasta hänelle on erityisesti jäänyt mieleen millenium ja sen mahdollisesti mukanaan tuomien ongelmien odottaminen.

– Vieläkin muistan sähköisen tunnelman, joka uudessa työpaikassani merivalvontajohtokeskuksessa vallitsi ennen Y2K-hetkeä. Olimme varautuneet kaikenlaisiin tietoverkkojen kaatumisiin, mutta todellisuudessa kaikki sujui aivan rutiininomaisesti.

Merivoimien puolustushaarakäyttökeskus avattiin samoihin aikoihin kun Lammes siirtyi Turkuun. Hän halusi haastaa itsensä ja hakeutui uuteen tehtävään.

– Merivalvontatyö oli tuttuakin tutumpaa ja lähellä sydäntäni. Päätin haastaa itseni uudelle alalle, ja pääsinkin käytönohjaajaksi ensin tekemään äitiyslomasijaisuuden. Se jatkuikin sitten toistaiseksi voimassa olevana tehtävänä.  Johtamisjärjestelmäalalle siirtyminen toi tullessaan sekä uudet toimialaopinnot että aikuisopiskelua myös vapaa-ajalla. Suoritin työn ohessa datanomin tutkinnon pysyäkseni huimaa vauhtia kehittyvän johtamisjärjestelmäalan rattaissa mukana.

Sitoutuminen vapaaehtoisuuteen

Lammes on pitänyt tärkeänä aktiivista osallistumista kaikkeen yhdistystoimintaa, johon hän on sitoutunut. Hänen ensimmäinen tutkintonsa, nuorisotyönohjaaja, on antanut hyvät valmiudet myös järjestötyöhön. Lammeksella onkin ollut merkittäviä luottamustehtäviä niin omassa yhdistyksessään kuin Aliupseeriliitossa.

– Osallistuin ensimmäiseen Lounais-Suomen sotilasammattihenkilöiden vuosikokoukseen pian Turkuun siirtymisen jälkeen. Ajauduin yhdistystoiminnan eri tehtäviin mukaan. Montaa kokousta ei ehtinyt kulua, ennen kuin huomasin kuuluvani myös silloisen Sotilasammattiliiton hallitukseen varajäsenenä. Parin vuoden kuluttua varajäsenyys vaihtui varsinaiseksi jäseneksi ja kaupan päälle tuli myös työvaliokunnan jäsenyys.

Myös luottamusmiestehtäviin Lammes valikoitui melko nopeasti. Hän on toiminut lisäksi vuosia työpaikkansa yhteistoimintaelimessä.

– Joukko-osastossani minut valittiin ensin varaluottamusmieheksi. Luottamusmiesorganisaation uudistuessa tulin valituksi myös varsinaiseksi luottamusmieheksi. Olin itse mukana Aliupseeriliiton hallituksessa tekemässä pohjatyötä alueellisten puolustushaarapääluottamusmiestehtävän ”ammattimaistamisesta”. Syksyllä 2010 tulin valituksi merivoimien pääluottamusmieheksi.

Luottamusmiestehtävät saivat Lammeksen kiinnostumaan henkilöstöalan osaamisen kehittämisestä.

– Onnekseni pääsin viimeiselle Maanpuolustuskorkeakoulun järjestämälle opistoupseerien jatkokurssin henkilöstölinjalle. Nämä opinnot korvasivat mestariopintojen toimialaopinnot ja vastasivat erittäin hyvin puolustushaarapääluottamusmiehen osaamisen tarpeeseen.

Monipuolinen työura

Lammes kokee uransa Puolustusvoimissa olleen mielenkiintoisen ja monipuolisen. Hän on ollut jokaisessa tehtävässään useita vuosia, mutta hakeutunut aina aktiivisesti koulutuksiin ja näin kehittänyt omaa osaamistaan.

– Muutos vanhaan rutiiniin on aina iso prosessi, mutta muutokset työtehtävissä tuovat tullessaan myös omanlaista uutta virtaa tehtävien hoitoon. Vanha sanonta: ”vierivä kivi ei sammaloidu”, täsmää myös työelämässä.

Ainoa asia, mitä Lammes on jäänyt kaipaamaan urallaan Puolustusvoimissa, on kansainväliset tehtävät. Hän kannustaa jokaista aliupseeria, joka tuntee pienintäkin mielenkiintoa kansainvälisiin tehtäviin, hakeutumaan niihin. Hän näkee, että tulevaisuudessa tuo kokemus on iso valttikortti mihin tahansa vaativampaan tehtävään hakeutuessa.

Lammes toivoo jäseniltä avointa suhtautumista kaikkien luottamusmiesten työhön.

– Tarvitsen teiltä vilpitöntä luottamusta ja avunantoa niin hyvässä kuin pahassa. Tavatessamme tulen varmasti kyselemään paljon erilaisia asioita. Kysymysten, jotka saattavat kuulostaa jopa lapsellisilta, takana ei välttämättä ole tyhmyys, vaan vilpitön tiedonjano jonka avulla pyrin tekemään työni siten kuin se teidän mielestänne pitää tehdä.