Sotilasmestareita kolmessa sukupolvessa

Valtteri Koskenvuori ylennettiin sotilasmestariksi 6.12.2020. Päivä oli hänelle tärkeä ja tunteita herättävä.

– Olen tyytyväinen, että koronasta huolimatta sain juhlistaa ylennystä lähimpien työkavereiden kanssa. Itsenäisyyspäivänä kävimme perheen kanssa syömässä. Päivitin tuolloin Facebookiin uutisen, jossa kerroin, että meillä on nyt suvussa sotilasmestareita kolmessa sukupolvessa.

Pojan ylennys sotilasmestariksi oli mieltä ylentävä hetki myös isälle, Lassi Koskenvuorelle.

– Ilman muuta se oli tunteikas tilanne, kun minä ja isänikin olimme sotilasmestareita.

Valtteri Koskenvuori on varuskunnan kasvatti. Molemmat vanhemmat olivat Puolustusvoimien palveluksessa. Vanhempien esimerkillä oli suuri merkitys Koskenvuoren uravalinnalle.

– Isäni kannusti minua sanomalla, että Puolustusvoimissa leipä on pitkä mutta kapea. Keskustelimme asiasta kotona, mutta minua ei ohjattu mihinkään suuntaan. Valinnastani ei toki oltu kotona kovin pahoillaan. Isä kertoi, että häntäkään ei ohjattu sotilasuralle. Sodan käyneet miehet eivät kovasti puhuneet asioista eikä hän osannut kysyäkään.

Perheen koti oli pitkään Gyltön linnakkeella. Varuskunta oli turvallinen ja ihanteellinen paikka kasvaa. Kasvuympäristö tartutti myös hyviä vaikutteita nuoreen mieheen.

– Aika vapaasti saimme mennä ja puuhata. Huolettomuus jäi päällimmäisenä mieleen. Kolme läheistä lapsuudenystävääni on tänäkin päivänä Puolustusvoimissa töissä. Kuten myös 3,5 vuotta nuorempi veljeni. Veljeni on rannikkolaivastossa ylipursimiehenä. Hänestä tulee mahdollisesti seuraava Koskenvuoren suvun sotilasmestari.

Karikkoinen alku sotilasuralle

Koskenvuori hakeutui peruskoulun jälkeen ammattikouluun tietotekniikkalinjalle. Suunnitelmissa oli varusmiespalvelu ilmavoimissa, isän ja isoisän jalanjälkiä kulkien. Sen jälkeen mahdollisesti sotilasura. Asiat eivät kuitenkaan edenneet täysin suunnitelman mukaisesti.

– 1990-luvulla Puolustusvoimat ei ollut halukas määräämään oman sotilasläänin ulkopuolelle varusmiespalvelukseen. Sainkin kutsunnoissa palvelukseenastumismääräyksen rannikkotykistöön Gyltöhön.

Varusmiespalvelus ei Koskenvuoren mukaan ollut hänelle varsinainen menestystarina. Palveluspaikka ei ollut suunnitelman mukainen eikä esimiehenkään kanssa löytynyt heti yhteistä säveltä. Palvelus ei vastannut odotuksia eikä nuoren miehen asenne muutenkaan ollut ihan kohdallaan.

– Palvelus lähti jotenkin huonosti liikkeelle. En pärjännyt alussa kovin hyvin. Se jäi vähän harmittamaan. Mutta kuten itse mielelläni sanon, syylliset selittävät. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta myöhempään sotilasuraan.

Tie ammattisotilaaksi avautui jo varusmiespalveluksen lopulla. Merivoimien kaapelialus Putsaarelle haettiin tietoliikenneasentajaa. Koskenvuoren isä kannusti poikaansa hakeutumaan koulutusta vastaavaan tehtävään. Koskenvuori kävi työhaastattelussa ja sai paikan. Laivapalveluksessa vierähti 11 purjehduskautta. Tehtävänimikkeinä oli muun muassa viestivälinemies, kaapeliasentaja ja kaapelimestari.

– Putsaari oli antoisa, vaikkakin intensiivinen ja vaativa työmaa. Tuona aikana tulivat rannikon linnakkeet ja kaupungit tutuiksi.

Vuonna 2006 Koskenvuori siirtyi maihin ja valvonta-alalle. Tuolloin hän aloitti Upinniemen merivalvontakeskuksessa tilannevalvonta-aliupseerina ja pääsi käyttämään aikaisemmin asentamiaan järjestelmiä. Parin vuoden päästä tuli siirto Suomenlahden meripuolustusalueelle tilannekeskuksen varapäälliköksi.

Upinniemi vaihtui Turkuun vuonna 2012 kun Koskenvuori aloitti Merivoimien esikunnassa juuri perustetussa operaatiokeskuksessa valvontajohtajana.

– Toimin viimeiset kaksi vuotta operaatiokeskuksen valvontamestarina. Sen jälkeen siirryin takaisin taisteleviin joukkoihin. Olin Rannikkolaivastossa merivalvontamestarina vuosina 2015-2017. Vuonna 2018 palasin takaisin johtamisjärjestelmäalalle. Tällä hetkellä olen Rannikkolaivaston esikunnassa järjestelmämestarina.

Korona-aika vahvistanut uskoa yhteisöön

Koskenvuori arvostaa työnantajaansa ja työtovereitaan. Hänelle parasta työssä ovat työyhteisö ja lähimmät työkaverit. Korona-aika on vahvistanut hänen uskoaan Puolustusvoimiin ja ammattilaisten kykyyn hoitaa heille annetut tehtävät.

– Työyhteisössämme on yhdessä tekemisen tuntu, jota korona-aika on pelkästään vahvistanut. Viimeisen vuoden aikana uskoni systeemiin ja järjestelmään on vahvistunut. Poikkeustilanteen alkaessa määrittelimme olennaiset asiat, mitkä tulee saada tehtyä ja toimimme sen mukaisesti. Se on mennyt tähän asti hienosti. Pakko ihailla myös johtajien ammattitaitoa. Vaikka myrsky nousi ulkona, haasteellinen tilanne hoidettiin suunnitelmallisesti, rauhallisesti ja päättäväisesti.

Koskenvuori viihtyy työssään hyvin. Hän kokee, että nykyisessä työssä on vielä runsaasti opiskeltavaa. Vaikka hänellä ei ole vielä haluja vaihtaa tehtävää, kiinnostuksen kohteita toki on.

– Työuraa ja vuosia on kuitenkin vielä sen verran jäljellä, että en usko tämän vielä olevan loppusijoituspaikkani. Henkilöstöala on aina kiinnostanut minua. Rannikkolaivastossa aliupseereiden asioita hoidetaan kyllä erittäin laadukkaasti, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että aliupseerin tulisi hoitaa aliupseerien henkilöstöasioita.

Koskenvuori haluaa kehittyä ammatissaan ja onkin suorittanut virkaurakurssit suunnitelman mukaisesti. Mestarikurssin hän suoritti vuonna 2014. Hän pitää hyvänä, että aliupseerien koulutukseen hakeutumista ja opintopolkuja on selkeytetty aikaisemmasta. Koskenvuori kokee, että jokaisella ammattisotilaalla on vastuu oman osaamisen kehittämisestä.

– Arvostan saamaani koulutusta. Jos en olisi hakeutunut koulutukseen, en olisi urallani tässä pisteessä. Ohjenuoranani on, että oma ura on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia, että sitä ei kyllä pidä jättää pelkästään esimiesten huolehdittavaksi.