Kuka piikittää ketä – ja kenen vastuulla?

Viime keväänä epätietoisuutta toi se, jatkuvatko työt operaatiossa vai ei. Osasta operaatioita henkilöstöä kotiutettiin Suomeen kesken kaiken. Viikot, jolloin odotettiin päätöstä operaation tai oman tehtävän jatkosta, olivat pitkiä. Eikä operaatioalueille jääneilläkään ollut sen helpompaa. Yht’äkkiä tehtävän sisältö muuttui täysin, kentällä tehty työ muuttuikin enemmän tukikohtien sisällä tehtäväksi aivan toiseksi työksi.

Aikaa kun kului, vakiintui taas monikansallisten operaatioiden toiminta uusiin uomiinsa. Korona löi vahvan leimansa toimintaan niin palvelustehtävien kuin pakollisten karanteenien takia. Kun COVID-19-virukselle saatiin kehitettyä suojaava rokote, aloitettiin operaatioissa henkilöstön rokottaminen. Operaatioihin osallistuvat maat ovat sitoutuneet noudattamaan ohjeistuksia, mukaan lukien COVID-19-rokotukset. Tässä vaiheessa suomalaiset joutuivat lainsäädännön takia ikävästi puun ja kuoren väliin: operaatioissa edellytettiin henkilöstön rokottamista, mutta Suomesta ei rokotteita kohdennettu terveille työikäisille kansalaisille. Osasta operaatioista olisi löytynyt rokotteet myös suomalaisille, mutta lainsäädäntö ei mahdollistanut muualta kuin Suomesta hankitusta COVID-19-rokotteesta aiheutuvien mahdollisten haittavaikutusten korvaamista.

Byrokraattien selvittäessä lainsäädännön kiemuroita tiedettiin, että toimialueilla kriisinhallintaoperaatioissa terveydenhuolto on usein hyvin puutteellista, eikä mahdollisuutta koronapotilaiden riittävään hoitamiseen ole. Tällä välin yksi siviilikriisinhallintatehtävissä ollut suomalainen ehti jo kuolla koronaviruksen aiheuttamaan tautiin ja muutamat muut ehtivät sairastua vakavasti. Sairastumisen ohella mielessä liikkui pelko suomalaisten kotiuttamisesta toimialueilta, koska suomalaisia ei oltu rokotettu. Suunniteltiin jopa suomalaisten evakuoimista operaatioista. Tämä olisi toimenpiteenä ollut erittäin kallis, varsinkin kun miettii että sen olisi voinut välttää rokotuksilla.

YK, NATO ja EU tekivät kriisinhallintaan osallistuville maille pyynnön rokottaa kunkin maan oma kriisinhallintahenkilöstö operaatioissa tai jo ennen operaatioon lähettämistä. Useat operaatiot edellyttävätkin koko operaation henkilöstön rokottamista, sillä joukon edellytetään olevan terveitä ja kykeneviä suorittamaan operaatiolle kuuluvat tehtävät. Yhden maan rokottamattomat henkilöt asettavat sekä itsensä että koko operaation henkilöstön vaaraan mahdollisen koronavirustartunnan myötä.

26.4.2021 tuli vihdoin voimaan lainmuutos. Tämä mahdollistaa, että jatkossa matkavahinkona voidaan korvata kriisinhallintapalveluksessa palvelevalle ulkomailla annetusta COVID-19-rokotteesta aiheutuneet haittavaikutukset samoin edellytyksin kuin Suomessa annetusta rokotteesta korvattaisiin lääkevahinkona. Vaikka ikävä konflikti sai tässä nimenomaisessa asiassa kelvollisen päätöksen, edellytämme, että jatkossa vastaavanlaisiin tilanteisiin laaditaan suunnitelmat ajoissa. Ja jos joku ojentaa auttavan kätensä, lainsäätäjät hoitavat asian niin, että siihen voidaan tarttua.