Siirry sisältöön

Lisää jarrua!

Seksuaalinen häirintä on viheliäinen vitsaus. Ikävä ilmiö on tullut viime vuosina entistä näkyvämmäksi, kun aiemmin vaiettuja kipeitä kokemuksia on nostettu julkisuuteen.

Maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi häirintä Ammattisotilas_Antti nousi seksuaalista ahdistelua vastustavan Me Too -kampanjan seurauksena. Häirintä kohdistuu pääasiassa naisiin, miesten kohtaama seksuaalinen häirintä on kyselyjen ja julkisen keskustelunkin perusteella marginaalista.

Viimeisen vuoden aikana mediassa on raportoitu häirintäkokemuksista sosiaali- ja terveysalan sekä palo- ja pelastustoimen työpaikolla, kouluissa sekä kulttuurin ja urheilun piireissä – ja valitettavasti myös Puolustusvoimissa (HS 20.12.2021).

Se, että häirintää tuntuu esiintyvän lähes joka puolella, ei tee siitä yhtään hyväksytympää.

Puolustusvoimissa seksuaalista häirintää ilmenee sekä varusmiesten kesken että yksittäisten henkilökuntaan kuuluvien virkamiesten tekemänä. Häirintä on yhtä tuomittavaa sen harjoittajasta riippumatta. Murrosiän jälkihehkussa kieriskelevän nuoren kohdalla teot voi ehkä laittaa kehittymättömyyden, ajattelemattomuuden tai sivistymättömyyden piikkiin. Mutta aivan käsittämätöntä tämän päivän todellisuudessa on se, että henkilökuntaan kuuluva ammattisotilas syyllistyy tämän tyyppisiin tekoihin häiritsemällä joko koulutettavia tai palvelustovereitaan.

Häirintää ovat esimerkiksi härskit puheet tai seksuaalissävytteiset ehdotukset, henkilön kehon kommentoinnit tai koskettelut. Törkeimmät tapaukset ovat raiskauksia tai niiden yrityksiä.

Seksuaalinen häirintä on Puolustusvoimille valtava imagorasite. Juuri kun vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuvien naisen määrä on saatu hienosti kasvu-uralle, julkisuuteen nousevat häirintää ruotivat ikävät viestit. Vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuneiden naisten pitää pystyä luottamaan siihen, että he voivat kouluttautua isänmaan puolustajiksi ilman pelkoa häirinnästä tai heidän sukupuoleensa liittyvästä vähättelystä.

Puolustusvoimat ei ole ollut toimeton seksuaalisen häirinnän torjunnassa. Pyrkimys on nollatoleranssiin. Helsingin Sanomien juttuun haastatellun Pääesikunnan sosiaalipäällikkö Hannu Maijasen mukaan tavoite on haasteellinen. Siihen kuitenkin tähdätään muun muassa kampanjoimalla ja kouluttamalla sekä henkilökuntaa että varusmiehiä ja lisäämällä säännöllistä palautteen keruuta varusmiehiltä. Häirintään puututaan ja törkeimmät tapaukset johtavat sotilaskurinpitotoimiin.

Naisten vähättelyn ja ahdistelun juuret juontuvat kaukaa ihmiskunnan alkukodista. Pitkään naisilla ei ollut mitään arvoa miesten hallitsemassa maailmassa. Vähitellen vuosituhansien saatossa kuitenkin huomattiin, että naisetkin ovat ihmisiä, siinä kuin miehetkin. Tosin kaikissa kulttuureissa tätä ei ole vielä tänä päivänäkään oivallettu. Liian pitkään naiset ovat joutuneet inhaa kohtelua sietämään ja tälle historian vääryydelle on pantava piste.

Miesten harjoittamaa seksuaalista häirintää puolustellaan toisinaan luonnon lailla – sillä, että lisääntymisvietti pakottaen ajaa miespolot sukua jatkamaan tai ainakin sitä yrittämään. Tämä ei kylläkään pidä paikkansa. Normaali mies kykenee hallitsemaan sukupuoliviettiään, ei ihminen ole mikään kiimainen eläin. Fiksuimmat osaavat asetella sanansakin siten, etteivät vahingossakaan loukkaa tai häiritse toisia.

Naisten Puolustusvoimissa kohtaama seksuaalinen häirintä harmittaa minua erityisesti siitä syystä, että se voi laskea naisten intoa hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Mielelläni näkisin sen suosion kasvavan entisestään. Vanhasta sotaratsusta on sykähdyttävää katsoa joukkojen sotilasvalatilaisuuksia, jossa nuoret naiset ja miehet lupaavat puolustaa isänmaataan niin kauan kuin voimia heillä siihen on. Vähintä olisi, että vastavuoroisesti nämä sotilaat saisivat suorittaa palvelustehtävänsä ilman ahdistelua ja häirintää.

Ammattisotilas_Terveisin Antti

Antti Kymäläinen

  • Hajanaisia huomioita sekamajoituksesta

    Puolustusvoimissa suunnitellaan asepalvelusta suorittavien naisten ja miesten majoittamista samoihin tupiin. Järjestelyä on tarkoitus ensin kokeilla ja yhteistupiin majoittuminen olisi vapaaehtoista. Muutos vaatii nykynormiston uudistamista. Muun muassa Yleinen palvelusohjesääntö (YLPALVO) edellyttää tällä hetkellä naisten majoittamista nimenomaisesti heille varattuihin tupiin.

  • Pakkiruokailu potuttaa

    Ennen vanhaan päälliköillä oli toisinaan tapana määrätä varusmiehet ulkoruokintaan, jos yksikössä ilmeni kurittomuutta tai muita sisäjärjestysongelmia. Kasarmin takapihalle järjestetyn viikon pituisen pakkiruokailuputken uskottiin kannustavan sotilaita säällisempään käytökseen.

  • Hyviä ja huonoja uutisia

    Suomessa on meneillään monta synkkää suuntausta. Ilmastonmuutoksesta on merkkejä. Säät ovat olleet sekaisin, eteläisemmässä Suomessa ei lunta nähty vielä tammikuussakaan. Santahaminassa ei tarvinnut lylyllä lykkiä, eikä suksisulkeisissa sauvoa.