Siirry sisältöön

MIELIPIDE: Varusmieskoulutusta sinivalkoisilla tunneilla

Aliupseeriliiton jäsentutkimuksen mukaan jopa 30 % aliupseereista ei kirjaa työaikakirjanpitoon kaikki tekemiään työtunteja. Merkkaamattomat ylityöt, sinivalkoiset tunnit, antavat väärän kuvan henkilöstön riittävyydestä.

Keskustelu ammattisotilaiden työssäjaksamisesta on jatkunut jo vuosia, niin mediassa kuin Eduskunnassakin. Usein keskustelu kääntyy sotilaita koskevaan työaikalakiin, joka on vuodelta 1970. Laki pitää ehdottomasti saattaa ajan tasalle, mutta se on hidas prosessi. Sotilaita edustavat ammattiliitot käyvät aktiivista keskustelua Eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa ja vaikuttaa siltä, että valiokunnalla on halu edistää asiaa. Puolustusministeriltä saatava viesti on kuitenkin surullinen, työaikalain päivittämiseen tarvittavaa rahoitusta ei ole ainakaan tällä vaalikaudella näkyvissä.

Työaikalain päivittäminen olisi suuri askel kohti parempaa, mutta se ei ole ainoa ongelma. Aliupseeriliittojärjesti kesällä jäsentutkimuksen aliupseerien työssäjaksamiseen liittyen. Kyselyyn vastanneista peräti 30 % ilmoitti, etteivät he merkkaa kaikkia tekemiään työtunteja työaikakirjanpitoon. Eli suomeksi sanottuna tekevät ylitöitä, joista ei makseta euroakaan palkkaa. Nämä harmaat tunnit, tai sinivalkoiset, kuten monesti kuulee sanottavan, ovat suuri haaste henkilöstön työssäjaksamiselle.

Väitän, että jokainen aliupseeri on ylpeä työstään ja haluaa suoriutua siitä mahdollisimman hyvin, laadusta tinkimättä. Mikä siis neuvoksi, jos annetut tunnit eivät riitä työtehtävien hoitamiseen? Ammattisotilaat helposti ajattelevat, että eihän se kai haittaa, jos teen tänään vähän pidemmän päivän niin saan työtehtävät suoritettua, kun ei kotiinkaan ole kiire. Ylitöiden tekemiseen vaaditaan esimiehen määräys, joten helpoimmalla pääsee, kun ei merkkaa tehtyjä ylitöitä mihinkään. Seuraavana päivänä ei voi lähteä aikaisemmin, koska pitää niitä töitä silloinkin hoitaa.

Sotilas tekee mitä käsketään, niin kuin vanha sanonta kuuluu, mutta silloin siitä tulee saada myös asianmukainen palkka. Merkkaamattomat työtunnit antavat myös väärän kuvan henkilöstön riittävyydestä. Ylityökertymää ei ole ja työt tulevat tehdyksi. Järjestelmä ei havaitse ongelmaa, joten asialle on vaikea tehdä mitään.

Jatkuvasti ei voida piiloutua vanhentuneen työaikalain taakse, vaan henkilöstön jaksamiselle on voitava  tehdä jotain jo nyt. Puolustusvoimien velvollisuudet erityisesti valmiuden osalta ovat lisääntyneet viime vuosina runsaasti. Nämä lisääntyneet velvollisuudet kuormittavat henkilöstöä niin esikunnissa kuin perusyksiköissäkin.

Alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja valvonta ovat ensimmäisiä asioita, joista ei voida tinkiä. Yhtä tärkeänä asiana tulee palvelusturvallisuus, niin henkilökunnan kuin varusmiestenkin. Jossain vaiheessa pitää alkaa miettiä, mistä sitten voidaan tinkiä. Varusmiehille koulutettavissa asioissa määrä ei korvaa laatua. Tässä onkin esimiesportaalle, niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti, haastetta. Voidaanko kenties joitain asioita jättää kouluttamatta, silti säilyttäen laadukas varusmieskoulutus sekä jaksava ja motivoitunut henkilöstö.

Onneksi en muista lukeneeni uutista yhdestäkään Puolustusvoimissa tapahtuneesta onnettomuudesta, jonka syyksi olisi ilmoitettu esimerkiksi ammuntoja valvomassa olevan ammattisotilaan väsymys. Yksikin tällainen uutinen olisi liikaa.

Teemu Weckström
Luottamusmies, Panssariprikaati Parola
Puheenjohtaja

  • Luottamusmies joukko-osastossa

    Luottari, liitonmies, edunvalvoja, henkilöstönedustaja, AY-mies. Puhekielestä löytyy useita erilaisia kansanomaisia termejä jäsenten valitsemalle edustajalle. Sopimusteksteissä virallinen termi henkilön sukupuolesta riippumatta on luottamusmies.

  • Työpaikkakäynnit – luottamusmiestyön perusta

    Luottamusmies tupsahtaa työpaikalle keskeyttämään työn tekemisen. Mitä asiasta pitäisi ajatella? Onko käynnin takana kyttäily? Tai haluaako luottamusmies osoittaa tärkeyttään kulkemalla ympäriinsä työpisteeltä toiselle? Eikö luottamusmiehellä ole mitään muuta tekemistä?