Kohti sopimuksetonta tilaa

Työnantajien mielestä tälläkään kertaa ei ole oikea hetki korottaa palkkoja. Kierros on siinä mielessä erilainen, että päänavauksena voidaan pitää kunta-alan sopimusta mikä syntyi viime kesän aikana. Tätä ei tosin kovin moni tunnusta eikä varsinkaan uskalla sanoa ääneen, sovittiinhan siellä ihan merkittävän suuruisesta palkkaohjelmasta.

Valtion työ- ja virkaehtosopimuksen toisen vuoden korotuksista piti sopia 21.12.2022 mennessä. Sopua ei tuolloin saavutettu, vaikka neuvotteluissa edettiin erittäin hyvin. Siinä vaiheessa, kun piti kirjoittaa nimiä paperiin, ilmoitti Valtion työmarkkinalaitos yllättäen, ettei edellytyksiä sopimiselle ole. Äkillisen rimakauhun aiheutti muista neuvottelupöydistä tullut paine. Sopua yritettiin vielä tammikuussa mutta työnantajan pelkotilat olivat jo sitä luokkaa, ettei aitoa yritystä tainnut edes olla. Neuvottelut jopa katkaistiin kokonaan Valtion työmarkkinalaitoksen yksipuolisella ilmoituksella. Onneksi neuvotteluiden jatkosta on jo sovittu.

Mitä tästä voidaan ajatella? Onko oikeasti niin että Valtion työmarkkinalaitos on alistunut Etelärannan työnantajalinnakkeen juoksupojaksi? Siltä ikävä kyllä näyttää. Johtajuutta ei ole löytynyt ministereistäkään, he kuitenkin viimekädessä vastaavat valtion työnantajatoiminnasta. Toivottavasti johtajuutta ja uskallusta sopimiseen löytyy pikaisesti.

Valtion työntekijät ansaitsevat parempaa arvostusta. Emme voi olla välttämätön paha, jonka palkankorotusten taso määräytyy jossain muussa pöydässä kuin omissa neuvotteluissa. EK ja muut työnantajajärjestöt itse sanoutuivat irti keskitetyn sopimisen mallista. Heillä tuntuu kuitenkin olevan valtava halu koordinoida korotusten tasoa yli sopimusalojen. Tulee mieleen Kummisetä-elokuvien toimintamalli.

Tällä hetkellä tilanne valtion neuvotteluissa on se, että virkaehtosopimukset on irtisanottu päättymään helmikuun lopussa. Etenemme kohti sopimuksetonta tilaa. Työntekijäjärjestöt ovat valmistautumassa tarvittaviin painostustoimiin. Edellisistä työtaisteluista valtiolla on kulunut jo runsaasti aikaa. Tämänhetkinen työnantajan valitsema peesailu ja viivytystaktiikka ajaa kovaa vauhtia myös tuhon mahdollisuuteen. Toivon sydämestäni, että sopu saavutetaan ilman lakkoaseen käyttämistä. Valmius siihen on tarvittaessa olemassa kaikilla pääsopijajärjestöillä (JHL, JUKO ja PRO).

Sotilaana ihmettelen kuinka valtiotyönantaja luo epävarmuutta työmarkkinoille tällaisena aikana. Sotilaat ovat työskennelleet poikkeuksellisissa olosuhteissa jo kolmisen vuotta. Ensin pandemia sekoitti työn tekemisen tavat ja rytmit. Viime talvena Venäjä kiihdytti vuodesta 2014 kyteneen sodan Ukrainassa täyteen voimaansa. Tämä on lisännyt valmiudellisia tehtäviä. Kertausharjoitusten määrää on lisätty merkittävästi. Nato-jäsenyyden valmistelut ja ukrainalaisten sotilaiden koulutusoperaatiot kuormittavat. Inflaatio laukkaa ja ostovoima heikkenee. Kiitoksena Valtion työmarkkinalaitos tarjoaa epävarmuutta ja tunteen siitä, ettei valtion virkamiehille haluta sopia palkankorotuksia.

Kaikessa tässä on syytä muistaa myös kilpailukyky työmarkkinoilla. Suomen työllisyysaste on erittäin korkea. Puhutaan työvoimapulasta. Valtion työmarkkinalaitoksen pitää ymmärtää, että palvelussuhteen ehdot ovat se paras valtti rekrytoinnissa. Samoin on vakaa ja arvostava työilmapiiri. Näitä kaikkia nakerretaan nyt keskusjohtoisesti. Ansaitsemme kunnon palkankorotukset!

Aurinkoista kevättä odotellen!