Edunvalvonta

23.10.2025

Yksipuolisesta päätösvallasta sopimisen kulttuuriin

Aidon, uskottavan ja tuloksia aikaansaavan neuvottelutoiminnan taustalla on molemminpuolisesti tunnustettu asema neuvotteluosapuolena. Vuosikymmenten aikana Aliupseeriliitto ja sen edeltäjät ovat aseman saavuttaneet sekä pyrkineet toiminnallaan sitä vahvistamaan.

Aliupseeriliiton edustaman jäsenistön historiaa voidaan tarkastella kolmen henkilöstöryhmän, värvättyjen, sotilasammattihenkilöiden ja aliupseereiden kautta.

Värvättyjä työskenteli puolustusvoimissa 1920-luvulta 1990-luvulle. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana värvätyillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työoloihin. Värvätyt olivat palveluksessa vain lyhyillä sopimuksilla. Työnantaja päätti yksipuolisesti annettavista luontaiseduista ja maksettavasta palkasta.

Värvättyjen etujen valvonta ja pohja neuvottelutoiminnalle luotiin vasta 1960-luvulla. Ammatillinen edunvalvonta nousi Suomessa muun yhteiskunnallisen aktivoitumisen myötä 1960-luvulla. Vuonna 1965 värvätyt perustivat oman ammattiliiton, Puolustuslaitoksen värvättyjen liiton.

Värvättyjen kuukausipalkkaus oli vuonna 1965 noin 450 markkaa eli nykyrahassa 991 euroa. Haittatyökorvauksia, kuten sunnuntai-, ilta-, yö- tai ylityökorvauksia, ei ollut. Kuukausipalkan lisäksi värvätyt saivat maksutta vaatetuksen, muonituksen ja majoituksen. Myös sairaanhoito ja hammashoito olivat maksuttomia. Värvätyillä ei ollut tuolloin työaikarajoitteita. Käytännössä heidän tuli olla valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa.

Neuvotteluoikeuden ja itsenäisen edunvalvonnan rakentaminen

Vuonna 1970 valtiolle säädettiin virkaehtosopimuslaki. Valtion palveluksessa olevat saattoivat ryhtyä neuvottelemaan työehdoistaan ja pystyivät solmimaan virkaehtosopimuksia työnantajan kanssa. Värvättyjen ammattiliitto tunnustettiin neuvotteluosapuoleksi ja se pääsi rakentamaan neuvotteluasemaa. Värvättyjen asemaa suhteessa muihin henkilöstöryhmiin saatiin parannettua erityisesti oman virkaehtosopimuksen kautta (1974), mutta myös vuosikymmenen alussa säädetyllä Puolustuslaitoksen työaikalailla (1970).

Virkaehtosopimusten myötä mahdollistui myös luottamusmiesorganisaation rakentaminen sekä mahdollisuus kehittää palkkausjärjestelmää. Virkaehtosopimuksen luominen oli todella merkittävä saavutus. Se mahdollisti aidon sopimisen työnantajan kanssa ja päätti puhtaan sanelupolitiikan. Neuvotteluoikeuksien saaminen ei kuitenkaan poistanut kaikkea alkuvuosien henkilöstöryhmän ylenkatsomista. Värvätyt olivat edelleen omaa paikkaansa hakevia kummajaisia puolustushallinnon organisaatiossa.

Ensimmäinen murros kohti yhtenäisempää ammattikuntaa

1980-luvulla keskusteluissa nousi edelleen esille värvättyjen puutteellinen asema. Värvättyjen arvostus ja imago puolustushallinnossa oli huono ja oikeudet rajallisia. Yhtenä syynä arvostuksen puutteeseen ja rajallisiin oikeuksiin oli värvättyjen hajanainen tehtäväkenttä. Hajanainen tehtäväkenttä aiheutti myös sen, ettei värvättyjen koulutusta, eläkkeitä ja palkkausta kyetty edistämään tehokkaasti.

Sotilaseläkekysymyksen osalta ensimmäinen muutosaskel otettiin 1983, kun Puolustusministeriö vahvisti värvättyjen uudet tehtävänimikkeet. Ensimmäinen todellinen murros tehtäväkentässä koettiin uuden virkamieslain astuessa voimaan 1988. Tuolloin sotilaallisissa tehtävissä palvelevat värvätyt siirtyivät valtion vakinaisiksi virkamiehiksi. Samalla ei-sotilaallisissa tehtävissä palvelevat värvätyt siirrettiin tilapäisiin siviilivirkoihin. Sotilaseläkekysymys väritti värvättyjen ammattiliiton tavoiteasettelua 1970- ja 80-luvuilla. Tehtäväkenttää yritettiin selvittää värvättyjen tehtävien jakamisella siviili- ja sotilastehtäviin, mutta se oli erittäin vaikeaa. Värvättyjä ei kuitenkaan voitu ottaa sotilaseläkejärjestelmän piiriin, ennen kuin tehtävien tarkastelu oli toteutettu.

Toinen murros kohti yhtenäisempää ammattikuntaa

1990-luvun lama vaikutti myös värvättyjen neuvottelutavoitteiden edistämiseen. Valtion säästötalkoissa lomarahoja vaihdettiin vapaaseen ja virkoja suunniteltiin lakkautettavaksi. Lamasta ja laajoista taloudellisista haasteista huolimatta vuosikymmen oli myös kehittämisen aikaa. Iso muutos oli värvättyjen virkanimikkeen muuttaminen sotilasammattihenkilöksi 1995. Nimikemuutoksesta oli tosin keskusteltu jo useita vuosia aikaisemmin.

Ammattiliitto kiinnitti huomioita 1990-luvulla erityisesti eläkekysymyksen edistämiseen, joka toteutuikin viimein vuonna 1995. Liitto oli saavuttanut yli 20-vuotisen tavoitteensa.

Valtionhallinnossa käynnistettiin palkkausjärjestelmäuudistus. Sillä pyrittiin rakentamaan uusi, kaikille yhteisen A-palkkausjärjestelmän korvaava järjestelmä. Palkkausjärjestelmän kehittäminen vei lopulta yli kymmenen vuotta. Uusi henkilöstöryhmäkohtainen järjestelmä saatiin viimein käyttöön vuonna 2003.

Sotilasammattihenkilöt saivat palvelusarvojärjestelmän 1997. Palvelusarvoissa ei ollut kysymys palvelussuhteen ehdoista. Heraldiikan selkeyttäminen edisti kuitenkin henkilöstöryhmän arvostuksen kasvua ja tunnistettavuuden parantumista Puolustusvoimissa.

Sotilasammattihenkilöiden koulutusta kehitettiin yhtenäisemmäksi peruskurssien muodossa. Ammattiliitto muutti nimensä vastaamaan sen edustamaa henkilöstöryhmää. Liitto sai myös ensimmäisen päätoimisen pääluottamusmiehen. Luottamusmiesorganisaation vahvistaminen paransi merkittävästi neuvottelutoiminnan edellytyksiä.

Puolustushallinnossa palattiin osittain ajassa takaisin, kun vuonna 1999 otettiin käyttöön uusi määräaikainen henkilöstöryhmä, sopimussotilaat. Sopimussotilasjärjestelmä on hyvin lähellä sitä, mitä värvätyt olivat 1960–80 luvuilla tehtävien ja määräaikaisen palvelussuhteen muodossa. Palvelussuhteen ehdoista ei sovita vaan työnantaja määrää ne, kuten aikoinaan värvätyillä.

Aliupseeristo ammattikuntana muodostuu

2000-luvulla sotilasammattihenkilöiden palkkaus muuttui kaikille yhteisestä A-palkkausjärjestelmästä henkilöstöryhmäkohtaiseen tehtävän vaativuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella maksettavan palkan määrittelyyn. Palkkausjärjestelmän perusidea tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta on edelleen käytössä Aliupseereiden palkkauksen määrittelyssä.

Sotilasammattihenkilöiden koulutusta kehitettiin. Tämä mahdollisti uralla etenemisen ja palvelusarvoissa nousemisen. Ammattiliiton vuosikymmeniä ajamat tavoitteet alkoivat konkretisoitua.

Ammattisotilaiden virkanimike muuttui aliupseeriksi 2007. Sen seurauksena ammattiliiton nimi muutettiin Aliupseeriliitoksi. Opistoupseeriston koulutuksen päättyminen vuosituhannen alussa ja tehtävien asteittainen siirtyminen aliupseereille kasvatti merkittävästi paineita niin koulutuksen laadun kuin palkkauksen kehittämiseksi.

2010-luvulle tultaessa aliupseerien koulutus on vakiintunut kolmeportaiseksi ja palkkausjärjestelmä kehitetty vastaamaan muuttunutta tehtäväkenttää. 2010-luvun aikana palkkausjärjestelmää kehitettiin tunnistamaan ammatillisen koulutuksen merkitystä sekä vaativien työnjohto ja asiantuntijatehtävien haasteita. Neuvottelutoiminnassa palkkausjärjestelmän kehittäminen on ollut keskiössä koko 2010-luvun ja uusia palkkaustasoja on saatu luotua ja vanhoja parannettua sopimusneuvottelukierroksilla.

Vuosina 2012–2014 toteutettu Puolustusvoimien rakenneuudistus haastoi neuvottelu- ja edunvalvontatoimintaa. Tuolloin useita joukko-osastoja lakkautettiin ja suuri määrä henkilöstöä joutui siirtymään uusiin tehtäviin. Uudistuksessa vähentynyttä henkilöstömäärää on saatu asteittain palautettua takaisin vastaamaan paremmin turvallisuusympäristön muutoksia ja Puolustusvoimien laajentuneita tehtäviä. Turvallisuusympäristön muutos on kokonaisuudessaan vaikuttanut toiminnan intensiteettiin sekä kansainvälisen yhteistoiminnan volyymiin, joka näkyy myös Aliupseereiden toimintakentässä.

Perusta säilyy mutta vaatimukset kasvavat

2020-luvulla työelämän muutosvauhti on ollut edellisiä vuosikymmeniä merkittävästi nopeampaa. Toimintaympäristöön ja neuvottelutoimintaan ovat vaikuttaneet turvallisuustilanteen heikkeneminen ja maailmanlaajuinen pandemia. Suomen Nato-jäsenyys on vaikuttanut Aliupseeriliiton neuvottelutoimintaan, kun kansallisia sopimuksia tehtäessä on mietittävä myös niiden kansainvälisiä kytköksiä.

Palvelussuhteiden ehtojen kehittämisessä on pystyttävä yhteensovittamaan toimintakulttuuriltaan hyvinkin erilaisten organisaatioiden ja yksilöiden tarpeita. Sopimustoiminta on jatkossakin jäsenten näköistä ja ajassa elävää. Pyrimme huomioimaan niin nuorten kuin kokeneempien aliupseereiden tarpeet.

Tulevaisuuden muutokset pitää tunnistaa

Työelämän ja työelämän säännöt muuttuvat nopealla tempolla. Aliupseereiden tehtäväkenttä laajenee merkittävästi 2030-luvulla. Puolustuksen uudet suorituskyvyt tulevat ulottumaan lähiavaruuden valvonnasta meren syvyyksiin. Näiden järjestelmien keskeisenä käyttäjänä, kouluttajana ja huoltajana toimivat aliupseerit. Palkkausjärjestelmiä on kehitettävä tunnistamaan muutokset.

Puolustusvoimien palveluksessa oleva, on hän ammattisotilas, siviili tai reserviläinen on haluttu yhteistyökumppani kansainvälisesti. Suomalaisten kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, koska me olemme luotettava yhteistyötaho. Suomalaisesta osaamisesta ja kokonaisturvallisuuskulttuurista on muodostunut eräänlainen vientituote, ja samalla se on luonut pohjaa ulkomaisten investointien lisääntymiseen Suomessa. Meidän on osattava hyödyntää ominaisuutemme myös kansainvälisesti.

Naton yhteisen puolustuksen velvoitteiden myötä määräaikaiset tehtäväjärjestelyt lisääntyvät Puolustusvoimissa. Osaavasta henkilöstöstä kilpaillaan avoimilla työmarkkinoilla entistä kiivaammin. Puolustusvoimien tarjoamista palvelussuhteen ehdoista ja uravaihtoehdoista pitää muodostaa vetovoimainen kokonaisuus, jolla Puolustusvoimien rekrytointi ja pitovoima lisääntyy.

Aliupseeristo ammattikuntana tunnustetaan ja tunnistetaan Puolustusvoimissa ja yhteiskunnassa laaja-alaisesti. Neuvottelutoiminnassa Aliupseeriliitto on haluttu ja arvostettu yhteistyötaho. Aliupseeriliiton tulee kehittää omien henkilöstöedustajien koulutusta ja varmistaa osaamisen siirtäminen kokeneemmilta nuoremmille. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta tavoitteiden asettaminen antaa mahdollisuuden onnistua siinä. Tärkeintä on tuottaa jäsenten näköistä ja työelämä lähtöistä neuvottelutoimintaa.

Tomi Malkamäki

Neuvottelupäällikkö