Edunvalvonta

11.12.2025

Yhtenäisyys ja yhteisöllisyys entistä tärkeämpää

Osallistuin marraskuussa kokoukseen, jossa olivat edustettuina EU-jäsenmaiden julkisten alojen ammattiliitot. Keskustelun aiheena oli EU-työaikadirektiivin muutostarve ja sen heijastuminen ammattisotilaiden työajan määrittelyyn kansallisella tasolla.

Yksi merkittävin havaintoni oli se, että suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä ammattisotilaiden mahdollisuus vaikuttaa palvelussuhteiden ehtojen kehittymiseen on merkittävästi parempi, kuin muissa EU-maissa.

Nato-jäsenyyden myötä kansainvälinen tietojen vaihto ja erilaisten toimintatapojen ymmärtäminen on noussut myös Aliupseeriliiton toiminnassa uuteen arvoonsa. Naton komento- ja johtorakenteen palvelussuhteiden ehtojen luomisen yhteydessä Aliupseeriliitto vaihtoi aktiivisesti tietoja Ruotsin vastaavan organisaation edustajien kanssa. Keskusteluissa keskiössä olivat Nato-tehtävien palvelussuhteen ehtojen kokonaisuus. Keskustelimme samalla myös muista kotimaan työmarkkinoihin ja palvelussuhteisiin liittyvistä kokonaisuuksista. Pohjoismaisessa viitekehyksessä keskusteleminen on tarkoituksenmukaista, sillä keskustelukumppanille ei ensimmäisenä tarvitse kertoa, mikä on ammattiliitto ja mitä neuvottelu- ja järjestäytymisoikeus tarkoittavat.

Tulevan kevään 2026 neuvottelukierroksella luodaan pohjaa 2030-luvun Nato-Suomen työnteon ehdoille. Työaikaratkaisut, palkkakehitys ja työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista tukevien ratkaisuiden etsiminen ja sopiminen ovat keskeisiä lähtökohtia, joihin pitää löytää toimivat mallit. Ratkaisujen pitää myös vastata uusien sukupolvien ajatteluun, kiinnostavuuden lisäämiseen ja yleisesti toiveisiin työnteon muodoista.

Rekrytointivoiman lisäämisen osalta yksi asia on varma: Puolustusvoimien ei tarvitse keksiä mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä, sillä niitä todellakin on tarjolla nyt ja tulevaisuudessa. Pelkät mielenkiintoiset tehtävät eivät kuitenkaan riitä turvaamaan rekrytointia. Samanaikaisesti myös palvelussuhteiden ehtojen tulee kehittyä ja niiden tulee mahdollistaa työn ulkopuolinen elämä sotilasuran rinnalla.

Suomalaisten ammattisotilaiden mahdollisuus vaikuttaa palvelussuhteiden ehtojen kehittymiseen on merkittävästi parempi, kuin muissa EU-maissa.

Aliupseereiden palkkausjärjestelmää ja erityisesti taulukkopalkkoja tulee kehittää pitkäjänteisesti. Rekrytointi-, pitovoima- ja urakehitystä tukevien ratkaisuiden suunnittelussa tulee katsoa aina 2040-luvulle saakka. Neuvotteluoikeus mahdollistaa rahoituksen kohdentamisesta sopimisen. Meidän on myös tunnistettava realiteetit, ettei yhden kierroksen yhteydessä ole mahdollista ratkaista kaikkia kolmea haastetta. Taulukoiden kehittäminen määrätietoisesti pitkällä aikavälillä antaa kuitenkin hyvän pohjan myös muiden palkkauksellisten elementtien kehittämiselle.

Nato-jäsenyys, uusien suorituskykyjen käyttömahdollisuuksien laajentuminen ja turvallisuusympäristön muutos resonoivat voimassa oleviin työaikamääritteisiin voimakkaasti. Suunnittelun, yhteisoperoinnin ja harjoittelutoiminnan yhteensovittamisen myötä työaikoja koskevat muutostarvekeskustelut ovat arkipäivää. Naton jäsenmaiden ammattisotilaita koskevat työaikaratkaisut eroavat toisistaan yhteiskuntien historiallisista, lainsäädännöllisistä ja poliittisista rakenteista johtuen. Yhteistyön kehittäminen vaatii järjestelmien tarkastelua, uusien ratkaisuiden kokeilua ja toimivien ratkaisuiden käyttöönottoa.

Työaikakysymyksessä ja keskusteluissa ei voida kuitenkaan unohtaa ja sivuuttaa työajan mittaamisen perimmäistä kysymystä: Miten turvataan ammattisotilaiden oikeus vapaa-aikaan ja yksilöiden kyky palautua työn rasituksesta? On tärkeää ymmärtää, että työaikaratkaisuilla vaikutetaan myös tuleviin rekrytointeihin ja henkilöstön pitovoimaan. Mikäli työnteon malleissa unohdetaan työntekijöiden tarpeet, voi edessä olla pitovoiman ja rekrytointivoiman heikkeneminen.

Ammattialiupseerit ovat siirtovelvollisia ja siirrot paikkakunnalta toiselle ja mahdollisesti maasta toiseen tulevat lisääntymään. Valtaosa siirroista perustuu henkilöiden halukkuuteen ja suunnitelmalliseen urakiertoon. Siirron perusteesta riippumatta, vaikuttaa siirto aina ammattisotilaaseen ja hänen lähipiiriinsä. Tilanteesta riippuen, paikkakuntaa vaihtavat virkamies itse tai sitten koko perhe. Neuvottelutoiminnassa on kyettävä tulevina vuosina kehittämään siirtoihin liittyviä tukiratkaisuja ja luomaan täysin uusia tukimuotoja. Tukimuotojen kehittäminen koskettaa niin kotimaan kuin ulkomaan tehtäviin liittyviä siirtoja. Kehittämisessä keskeistä on jäsenten antamat palautteet havaituista tarpeista.

Ammattialiupseerit ovat siirtovelvollisia ja siirrot paikkakunnalta toiselle ja mahdollisesti maasta toiseen tulevat lisääntymään.

Työelämän sääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen kehittäminen on kokonaisvaltaista yhteistyötä, jossa ihannetilanteessa käytössä ovat työnantajan suunnitelmat, resurssit sekä tavoitetilat ja ammattijärjestöjen välittämät jäsenistön tahtotilat työelämälle. Työelämän ”trampoliinilla” ei yksin voi tuloksekkaasti päättää suuntaa ja korkeutta, vaan se vaatii kaikkien yhteisen tahdon ja rytmin. Aliupseeriliiton näkemys työelämän kehittämisestä perustuu jäsenten havaitsemiin ja esille nostamiin epäkohtiin työarjesta. Tulevaisuuden kehittäminen on yhdessä tekemistä, työelämän yhteisöllisyyttä vaativaa ja siinä tarvitaan kaikkia neuvottelujärjestelmän osapuolia.

Suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä ammattialiupseereilla on aito mahdollisuus vaikuttaa omiin palvelussuhteiden ehtoihin oman ammattijärjestön neuvotteluoikeuden kautta. Jäsenyys ammattiliitossa antaa mahdollisuuden esittää tavoitteita ja kehitysideoita. Vaikuttamismahdollisuus ei ole itsestäänselvyys edes kaikissa EU-maissa, joten sitä kannattaa ylläpitää ja tukea järjestäytymällä ammattiliittoon.

Tomi Malkamäki
Neuvottelupäällikkö
Aliupseeriliitto