Edunvalvonta

28.5.2026

Palkkaedunvalvonta on ammattiliiton ydintehtävä

Oman ammattiryhmän palkkauksen kehittäminen on ammattiliiton keskeinen edunvalvontatehtävä. Puolustusvoimien henkilökunnan palkoista sovitaan työntekijäjärjestöjen ja työnantajan välisissä palkkausjärjestelmäsopimuksissa.

Ammattisotilaita edustavilla ammattiliitoilla on ollut merkittävät rooli palkkojen ja nykyisen palkkausjärjestelmän kehittämisessä. Aliupseeriliitto on 60-vuotisen toimintansa ajan edistänyt edustettaviensa, värvättyjen, sotilasammattihenkilöiden ja aliupseerien, palkkaa ja muita palvelussuhteen ehtoja.

Vähän rahaa ja paljon luontaisetuja

Värvättyjä oli Puolustusvoimien palveluksessa 1920-luvulta alkaen. He palvelivat lyhyissä määräaikaisissa palvelussuhteissa. Värvätyt työskentelivät pääosin laitteistojen käyttö- ja huoltotehtävissä.

Kun Aliupseeriliitto perustettiin vuonna 1965 nimellä Puolustuslaitoksen värvättyjen liitto, värvätyille maksettiin pientä rahapalkkaa ja luontaisetuja. Värvättyjen kuukausipalkka oli vuonna 1965 noin 450 markkaa eli nykyrahassa 991 euroa. Haittatyökorvauksia, kuten sunnuntai-, ilta-, yö- tai ylityökorvauksia, ei ollut. Kuukausipalkan lisäksi värvätyt saivat maksutta samat edut kuin varusmiehetkin eli vaatetuksen, muonituksen ja majoituksen. Myös sairaanhoito ja hammashoito olivat maksuttomia.

Työnantaja määritteli vuoteen 1974 asti yksipuolisesti värvättyjen palkat. Ensimmäisen värvättyjä koskevan virkaehtosopimuksen myötä he siirtyivät puhtaaseen rahapalkkaan. Siitä eteenpäin värvättyjen palkkauksesta sovittiin yhdessä, työnantajan ja ammattiliiton kesken.

Värvättyjen palkka määräytyi vielä 1970-luvun alussa sen mukaan, oliko kyseessä ensimmäisen vai toisen luokan värvätty. Myöhemmin 1970-luvulla värvätyt luokiteltiin värvättyihin, erikoismiehiin, erikoisammattimiehiin ja erikoisvärvättyihin. Peruspalkat määriteltiin virkanimikkeen mukaan V-palkkaluokkiin; värvätty (V6), erikoismies (V7), erikoisammattimies (V10-V11) ja erikoisvärvätty (V15). Palkkaustasollisesti alin palkkaluokka tarkoitti 2 200 mk (1483,93 euroa) kuukausiansiota.

Värvätyn palkkauksen parantuminen saattoi tapahtua nimikemuutoksen kautta. Tehtävänimikkeiden muutoksista vastasi Pääesikunta, mutta ammattiliitto saattoi esittää näkemyksiä muutostarpeista.

Ammattitehtävien palkat nousuun

Virkaehtosopimuksen solmimisen myötä värvättyjen palkkataso alkoi nousta. Värvättyjen ammattiliitto sai myös mahdollisuuden esittää värvättyjen siirtämistä nimikkeestä toiseen ja sitä kautta kehittää tehtävien palkkatasoa. Virastoerävarallisuudella voitiin siis ostaa palkkatasoja ja kohdentaa niitä värvättyjen tehtäviin.

Vuodesta 1985 alkaen osa erikoisammattimiehistä pääsi A9 palkkaluokkaan ja osa värvätyistä A7 palkkaluokkaan. Tämä nosti värvättyjen palkkatasoa. Vuonna 1988 värvätyistä tuli valtion vakinaisia virkamiehiä ja palkkaus muuttui pysyvästi A-luokitukseen. A-luokituksessa kaikki Puolustusvoimien henkilöstöryhmät palvelivat saman palkkausjärjestelmän sisällä.

Värvättyjen tehtävänimikkeitä oli 80-luvulla 24. Suurimman ryhmän muodostivat vartiohenkilöstö, vartiopäälliköt, vartiomiehet ja koiranohjaajat. Värvättyjen lähtöpalkka oli A5. Palkkaustaulukossa oli kaksi eri kalleusryhmää sekä palvelusvuosiin perustuva kuusiportainen ikälisäjärjestelmä. 1980-luvun lopussa työnantajalla oli ajatuksia muuttaa värvättyjen palkkausjärjestelmää tehtäväkohtaiseksi. Tehtäväkohtaisessa järjestelmässä jokaiseen tehtävään suunniteltiin tehtäväksi tehtävänkuvaus, joka arvioitaisiin erikseen palkan määrittämiseksi.

Vuonna 1991 puolustusvoimien palveluksessa oli 1355 värvättyä. Miehet ja naiset olivat palkkauksellisesti tasa-arvoisia. Alkupalkka oli kaikille 1 798,14 euroa ja loppupalkka saattoi kaikkien ikälisien kanssa olla 2 707,04 euroa. Kokonaisansiota nostivat lisäksi vuoro- ja muut haittatyölisät. Värvättyjen lähtöpalkkoja saatiin nostettua A7 luokasta A8-tasoon 1990-luvun alussa.

Vuonna 1995 värvätyt henkilöstöryhmänä lakkautettiin. Puolustusvoimiin tuli uusi henkilöstöryhmä, sotilasammattihenkilöt. Sotilasammattihenkilöiden palkkaus määräytyi edelleen A-taulukoiden mukaisesti. A-palkkaluokkien osalta palkkojen kehittäminen tehtiin niin, että eri tehtäviä saatiin ostettua neuvotteluvarallisuudella ylempiin palkkaluokkiin. Eri palkkaluokkia kohdennettiin sen jälkeen sotilasammattihenkilöiden eri tehtäviin.

Tehtävän vaativuuden mukainen palkka

Valtiohallinnossa käynnistettiin uuden palkkausjärjestelmän valmistelut 1990-luvulla. Tavoitteena oli luoda tehtävän vaativuuteen sekä henkilökohtaiseen työsuoritukseen ja pätevyyteen perustuva, kannustava palkkausjärjestelmä. Tavoitteena oli, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksettaisiin samansuuruista palkkaa. Uuden henkilöstöryhmäkohtaisen palkkausjärjestelmän rakentaminen vei yli 10 vuotta.

Vuonna 2003 Sotilasammattihenkilöiden (SAH) järjestelmä otettiin käyttöön. SAH-järjestelmä muodostui kuudesta eri vaativuustasosta ja tehtäviä arvioitiin sisällön ja toimialakohtaisen vertailun perustella.  Muutoksen yhteydessä A-palkkaluokat poistettiin. Samalla kalliin paikan lisät, ikälisät, kielitaitolisä ja useiden muiden palkkausjärjestelmään kuuluneiden lisäpalkkioiden maksut lopetettiin. Muutoksen myötä tehtävän sisällöllä oli entistä suurempi vaikutus sotilasammattihenkilöiden palkkojen muutoksiin.

Sotilasammattihenkilöiden virat muutettiin vuoden 2007 alusta lukien aliupseerien viroiksi. Syyskuussa 2009 SAH-palkkausjärjestelmä muutettiin Aliupseereiden palkkausjärjestelmäksi.  Samassa yhteydessä avattiin myös uusi vaativuusluokka 7.

Tomi Malkamäki

Neuvottelupäällikkö