Kahdenlaista maanpuolustusvelvollisuutta
Eduskunnan Puolustusvaliokunta on antanut mietintönsä, jolla lakia puolustusvoimista muutettaisiin. Puolustusvoimien uudeksi neljänneksi tehtäväksi tulisi Euroopan unionin kahteen sopimukseen perustuva kansainvälisen avun antaminen ja osallistuminen muuhun kansainväliseen toimintaan.
Lakimuutoksen myötä ammattisotilaille tulisi virkavelvollisuus osallistua kyseisiin tehtäviin. Mutta asevelvolliset, varusmiehet ja reserviläiset eivät olisi velvollisuuden piirissä.
Suomen perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Asia vaikuttaa yksiselitteiseltä mutta oikeusoppineiden mukaan asia ei näin ole. Lain valmistelussa muun muassa oikeusministeriö ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesivat, että kansainvälisen avun antamisessa ei kantahenkilökunnankaan osalta ole kysymys Suomen perustuslain 127 §:ssä tarkoitetusta jokaiselle Suomen kansalaiselle kuuluvasta maanpuolustusvelvollisuudesta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta taas kertoo ymmärtävänsä lain velvollisuutta koskevat perusteet mutta katsoo, että olisi suotavaa, että osallistuminen perustuisi suostumukseen. Myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunta painottaa kansainvälisiin tehtäviin lähetettävän henkilöstön suostumuksen merkitystä.
Eduskunnan puolustusvaliokunta on edellä mainituista maan korkeimpien oikeustahojen lausunnoista huolimatta päätynyt ratkaisuun, jossa avunannon ja saamisen uskottavuus on keskeinen kriteeri, joka puoltaa viimekätisen palvelusvelvollisuuden hyväksymistä. Valiokunnan mukaan vastoin tahtoaan määräämistä kansainvälisen avun tehtäviin tulisi kaikin keinoin kuitenkin välttää. Kantahenkilökunnan osallistumiskysymystä kansainvälisiin aputehtäviin on sen mukaan tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta kuin vain siitä, voidaanko tällainen lainsäädännöllinen velvoite kantahenkilökunnalle ylipäätään asettaa.
Kysymys on siis poliittisesta harkinnasta, ei siitä, onko se lainsäädännöllisesti mahdollista. Näin valiokunnan enemmistö pystyy ohittamaan oikeusoppineiden perustelut. Valiokunnan mietintö on erimielinen ja siihen on jätetty velvollisuutta koskeva vastalause usean eri puolueen edustajan toimesta.
Puolustusvaliokunnan ratkaisu johtaa eriskummalliseen tilanteeseen. Perustuslain mukainen yhteinen maanpuolustusvelvollisuus on erilainen kantahenkilökunnalle kuin varusmiehille ja reserviläisille. Vaikutelmaksi jää, että virkamiehen virkavelvollisuus ylittää ja ohittaa perustuslain mukaisen maanpuolustusvelvollisuuden. Tämä marssijärjestys ei voi olla oikea. Isänmaan puolustuksen kivijalkaperusteiden tulee säilyä yhdenmukaisena. Se on asevelvollisuuteen perustuvan kansanarmeijan varmin tae.
Mika Oranen
Puheenjohtaja
Aliupseeriliitto
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Kriisinhallintapalveluksesta arvokasta kokemusta työpaikoille
Vierailin Puolustusvoimien henkilöstöpäällikön tarkastusmatkalla suomalaisessa kriisinhallintajoukossa Libanonissa. Tapasin kattavasti rauhanturvaajia eri henkilöstöryhmistä. Keskustelut olivat avoimia ja informatiivisia. Joukossa vallitsi silmiinpistävän hyvä henki ja tekemisen meininki.
-
Henkilöstöasioiden karumpi arki
Puolustusvoimissa eri henkilöstöön kohdentuvat järjestelmät ovat laajasti käytössä ja ne toimivat järjestelmätasolla pääosin hyvin. Kehityskeskustelut, henkilöstöhallinto, eri osallistumisjärjestelmät ja palvelussuhteen ehtojen soveltaminen palkkausjärjestelmineen on ohjeistettu ja organisoitu perusteellisesti.
-
Muutoksen aika
Aliupseeriliitossa alkoi muutoksen aika, kun puheenjohtaja Mika Oranen ilmoitti luopuvansa tehtävästään ja tähtäävänsä uusiin haasteisiin. Orasen aikana tehtiin paljon liiton toimintaa kehittäviä ja toiminnan tehokkuutta parantavia toimia, jotka jäävät osaksi myös tulevaisuuden toimintaa.