Otamme turvallisuusympäristön muutokset vakavasti

Itämeren turvallisuustilanteen muuttuminen on muuttanut turvallisuuspoliittisen keskustelun luonnetta Suomessa.  Suomi on reagoinut turvallisuustilanteen muutoksiin ajantasaistamalla kokonaisturvallisuuden lainsäädäntöä.

– Eduskunta on parantanut valmiutta lainsäädännöllä. Valmiuslainsäädännön muutos on kaikkein keskeisin. Näillä toimenpiteillä olemme hakeneet itsenäisyytemme, vapautemme ja koskemattomuutemme suojaamista. Lisäksi pyrimme lisäämään vakautta Itämeren piirissä. Jos emme tekisi näitä ratkaisuja, Suomi edustaisi epävakautta.

Vaikka Suomen valmiuteen liittyvä lainsäädäntöä on uudistettu, Kanerva näkee, että siinä on vieläkin jotakin parannettavaa

– Tarvitsemme nopeasti tiedustelulainsäädäntömuutoksen. Hallituksen on nyt syytä päästä sanoista tekoihin ja tuoda tiedustelulainsäädäntö eduskuntaan. Lainsäädäntöprosesseissa on tärkeää päästä eteenpäin.

Kanerva korostaa kokonaisturvallisuuden merkitystä. Hän näkee, että Suomen kannattaa olla jatkossakin terhakka viranomaisyhteistyössä.

– Kokonaisturvallisuuskonseptin mukainen yhteistyö on erittäin olennainen. Se on varmasti suomessa parempi kuin muualla Euroopassa. Turvallisuustilanne on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmin.  Viranomaisten toiminnan rajapinnoissa ei saa olla mitään epäselvyyttä. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tulee olla yhtä puuta.

Nopeita päätöksiä ja toimintakykyä

Laki puolustusvoimista uudistettiin tänä vuonna. Puolustusvoimien tehtäviä täydennettiin lisäämällä listalle ”osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa”. Lain mukaan puolustusvoimat voi antaa toimialaansa kuuluvaa apua toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle.

Kanerva ei koe lakiuudistusta ihan täydellisenä.  Hän pitää tärkeänä, että kun asia vaatii, päätökset saadaan tehtyä riittävän nopeasti ja tehokkaasti.

– Tämä parantaa nykytilannetta. Olen huolissani siitä, onko suomalainen päätöksentekomalli sellainen, joka toimii kiireellisessä tilanteessa riittävän nopeasti. Minulle olisi kelvannut se alkuperäinen malli, jossa puolustusvoimain komentaja olisi esitellyt asian tasavallan presidentille. Nyt ollaan useamman ministerin päätöksentekomallissa. Nopeissa tilanteissa, jotka osaamme kaikki kuvitella, ei pidä aikailla ja kokoilla porukka ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Julkisessa keskustelussa on pohdittu, minkälaisissa tilanteissa kansainvälinen sotilasapu voisi tulla konkretisoitumaan. Kanerva toteaa, että Suomen oman strategisen intressin kannalta lakiin eikä lain perusteluihin näitä yksityiskohtia ei voi kirjata.

– On viisautta, että ollaan asiassa joustavia. Asioiden tunnistaminen hybridisodankäynnin maailmassa ei ole ihan helppoa. Meidän tulee nopeasti ja tehokkaasti reagoimaan näissä tilanteissa.

Suomalaiset ovat myös olleet huolissaan siitä, minkälaisiin kriiseihin suomalaiset sotilaat voivat tulevaisuudessa joutua. Kanerva ymmärtää tämän huolen. Puolustusvaliokunta kävi Kanervan mukaan pitkään keskustelua asiasta ja kuuli lukuisia asiantuntijatahoja. Prosessi kesti kuukausia ja vaati runsaasti sovittelua eri näkemysten kesken.

Kanerva muistuttaa, että puolustusvaliokunnan tavoitteena oli lainsäädäntötyössä myös ylläpitää Suomen uskottavuutta kansainvälisenä toimijana. Valiokunta halusi varmistaa, että Suomen kansainväliset sitoumukset pitävät.

– Meillä oli valiokunnassa vahva usko siitä, että suomalainen tuntee vahvan moraalisen velvoitteen kansainvälisistä sitoumuksista. Suomen sanan täytyy pitää kaikissa olosuhteissa. Meidän täytyy olla luotettavia ja kantaa vastuumme.

Kanerva pitää tärkeänä, että kansainvälisiin tehtäviin valitaan ensisijaisesti vapaaehtoisia. Valiokunta halusi löytää myös taloudellisia motiiveja osallistumiselle.  Kanerva pitää selvänä, että jos vapaaehtoisia ei löydy, tosipaikan tullen sotilaat voidaan käskeä tehtäviin.

Kansainvälinen yhteistyö nousussa

Kansallisen puolustuksen lisäksi Suomi on aikaisempaa aktiivisempi kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä. Kanerva nostaa esille erityisesti Nato- ja Ruotsi-yhteistyön sekä kahdenväliset sopimukset ja kriisinhallintaoperaatiot.

Nato on Kanervan mukaan ainoa turvallisuuteen liittyvä asia Suomessa, josta ei vallitse laajaa yhteisymmärrystä. Jäsenyydestä tehtiin valtioneuvoston tilauksesta laaja selvitystyö ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä.

–  Natosta puhutaan asiallisesti. Siitä ei kuitenkaan ole yhteistä kansallista näkemystä. Keskustelua ei käydä pelkästään siitä, onko Nato hyvä tai paha. Nykyinen keskustelu on rakentavampaa. Esimerkiksi, mikä on Naton vaikutus verrattuna meidän muihin kansainvälisiin yhteistyösopimuksiin. En näe tilannetta, että eurooppalainen puolustus korvaisi trans-atlantisen puolustuksen. Tästä asetelmasta vallitsee vielä erilaisia käsityksiä. Siksi on hyvä jatkaa keskustelua.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja näkee, että kansainvälisen yhteistyön tulee olla vastikkeellista.

– Lissabonin sopimus on äärettömän tulkinnallinen siinä, mitä solidaarisuuslausekkeeseen sisältyy. Siinä on paljon liikkumavaraa, onko se apu oliiviöljyä ja villasukkia vai apua, jolla on meidän sotilaalliseen suorituskykyyn merkittävyyttä. Meidän kansainväliset sopimukset ovat vain raamisopimuksia, vaikka ovatkin sinällään hyviä.

Uusia henkilöresursseja tarvitaan

Kanerva toteaa, että strategiset hankinnat ovat merkittävä kansantaloudellinen kysymys. Hän näkee, että asian käsittely etenee hyvässä ilmapiirissä.   Hän muistuttaa, että strategisiin puolustushankkeisiin varattavat rahat sisältyvät samaan budjettiin kuin muutkin rahat. Kanerva näkee tärkeänä, että NH90-hankintojen kokemukset eivät toistuisi.

–  On erittäin olennaista, että meillä on selkeys ja varmuus siitä, että ne kustannukset ovat ne, mitä niiden sanotaan olevan. Hankintoihin liittyvät kustannukset eivät saa aiheuttaa heijasteita puolustusvoimien käyttömenoihin. Hankintojen tulee olla läpinäkyvästi selkeitä, eivätkä ne saa syödä muita puolustusvoimien rahoja.

Tänä vuonna julkaistussa puolustusselonteossa puolustusvoimien henkilöstön vahvuudeksi määriteltiin vähintään 12000 henkilöä. Kanerva korostaa, että luvussa on tosiaan kyse vähimmäismäärästä. Hän näkee, että kansallisen puolustuksen uudistuvat tehtävät vaativat riittävästi henkilöresursseja.

–  12000 henkilöä on minimi jolla voi mennä eteenpäin. Tarve on ilmiselvä, että asiaa pitää katsoa 12000 isompana. Puolustusvaliokunnassa näemme tämän tärkeänä kysymyksenä.  Uudet valmiudet vaativat uusia resursseja. Nämä kyvykkyydet eivät tule ilmasta. Uusia resursseja tarvitaan.

Sparraamista ammattijärjestöjen kanssa

Henkilöstöjärjestöt olivat hyvin aktiivisia kun puolustusvoimalakia valmisteltiin. Kanerva pitää tällaista osallistumista hyvin tärkeänä.

– Ammattijärjestöjen kanssa sparraaminen on välttämätöntä kestävässä ja fiksussa lainsäädäntötyössä. Minusta on hyvä, että tämä ääni tulee esille myös valiokunnan kautta.

Kanerva näkee, että puolustusvoimien materiaaliresursseissa ja toiminnassa on tällä hetkellä hyvä tilanne.

–  Se, missä on selvästi happivajausta, on henkilöstömäärä. Henkilöstörakenne ja
-määrä ovat meillä akilleenkantapää. Valiokunnassa näemme asian selkeästi niin, että tässä pelaamme samassa joukkueessa ammattijärjestöjen kanssa. Meillä on sama pyrkimys. 

Kanerva nostaa esille myös Aliupseeriliiton vaatimukset virkojen täyttämisestä. Kanerva näkee vaateen erittäin perusteltuna.

–Tarve suurempaan henkilöstömäärään on ilmiselvä. Tähän kysymykseen joudumme varmuudella palaamaan lähitulevaisuudessa.