Ammattisotilaalta edellytetty käyttäytyminen Osa II

Kuten edellisessä artikkelissa todettiin, ammattisotilaalle  yleisimmin syyksiluettu rikostyyppi on rikoslain 45:1:n palvelusrikos. Merkillepantavaa palvelusrikoksessa on se, että se saa tarkemman sisältönsä edellä mainituista Puolustusvoimien normeista, määräyksistä ja käskyistä. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti palvelusrikosta.

RL 45:1 palvelusrikos: ote ”Sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava—palvelusrikoksesta”.

Ensimmäiseksi asiassa tulee huomata sanat ”palvelukseen kuuluva”. Teko tai sen laiminlyönti tulee tapahtua palvelustehtävässä – siis työaikana. Vapaa-ajalla, esimerkiksi vapaaehtoisessa komppanian saunaillassa, tehdyt törmäilyt eivät voi tulla rangaistaviksi palvelusrikoksena. Sen sijaan, jos tilaisuudessa ollaan virkapuku päällä, saattaa rikoslain 45:18:n ”sotilaan sopimaton käyttäytyminen” tunnusmerkistö täyttyä.

Toiseksi tulee huomata sana ”velvollisuus”, joka on annettu ohjesäännöllä tai muulla tavoin määräyksenä. Oikeuskäytännössä useimmin viitattu, ammattisotilaiden käyttäytymistä – siis velvollisuutta – ohjaavista normeista on YLPALVO.

Kolmanneksi käyttäytymisvelvollisuus tulee olla annettu ”määräyksenä” esimerkiksi ohjesäännössä, varomääräyksessä tai käskyssä. Suomessa on vakiintuneesti katsottu, että rikoksen tunnusmerkistökuvauksen tulee olla täsmällinen, tarkkarajainen ja yksiselitteinen sekä, että siitä tulee ilmetä teon tai sen laiminlyönnin rangaistusuhka. Oikeuskäytännössä on katsottu, että osa YLPALVO:n kohdista eivät tätä vaatimusta täytä, vaan ne ovat liian yleisiä, jopa julistuksen omaisia.

Edellisistä käyttäytymisvastuun perustavista normeista ja määräyksistä tulee erottaa Puolustusvoimien sellainen ohjeistus ja tiedottaminen – siis ei määräys -, jonka tarkoituksena on käyttäytymiskulttuurin kehittäminen organisaatiossa. Tästä esimerkkinä on mil.fi sivuilta löytyvä ”Syrjinnän ja epäasiallisen käytöksen ehkäisy Puolustusvoimissa”. Tällaisten ohjeiden tarkoituksena on esimerkinomaisesti selkosuomella selventää YLPALVO:n ohjeistusta. Näiden ohjeiden ja vastaavien vastuun perustava vaikutus perustuu siihen, että niiden muuttuessa osaksi Puolustusvoimien jokapäiväistä toimintaa, niistä voi tulla velvoittavia. Tällöin toisin käyttäytyvän tulee perustella, miksi hän ei käyttäydy vallitsevan käyttäytymiskulttuurin mukaisesti. Siten voidaan sanoa, että yhteiskunnan arvojen muutostilassa on suurta viisautta seurata Puolustusvoimien kulttuurinkehittämisohjeistuksen flowta[1].